Vesa-Matti Loirin ura oli monipuolinen ja kaksijakoinen laulamisen ja näyttelemisen sekä komedian ja tragedian välillä. Huonoimmillaan rasittavaa väkisinnaurattamista, parhaimmillaan tulkintaa, jossa joka ainoa tavu tuntuu merkitykselliseltä, kirjoittaa kommenttitekstissään MTV Uutisten tuottaja Visa Högmander.
Keskiviikkona 10. elokuuta 2022 pitkäaikaiseen sairauteen kuollut Vesa-Matti Loiri teki pitkän ja komean uran, joka alkoi Jaken roolista Mikko Niskasen elokuvassa Pojat (1962). Kyllä – 60 vuotta sitten.
Siitä alkanutta uraa väritti kaksijakoisuus samoin kuin miehen elämää ylipäänsä. Näytteleminen ja laulaminen, tragedia ja komedia.
Lue lisää: Vesa-Matti Loiri on kuollut 77-vuotiaana
Loiri oli itselleni pitkään pelkkä komediahahmo ja nimi otsikoista. Lapsuudessa ja nuoruudessa Uuno Turhapuro -elokuvia tuli televisiosta uusintoina tänä päivänä jatkuvaan kyllästymiseen asti. Nasse-sedän ja Jean-Pierre Kuselan hahmot eivät helpottaneet asiaa. Sittemmin Loiria nähtiin paljon myös vakavammissa rooleissa.
Haastattelin Vesa-Matti Loiria yhden kerran. Kun vuonna 2015 sain miehen kiinni monien yritysten jälkeen, puhelimeen vastasi möreä-ääninen, hyväntuulinen ja ystävällinen mies, joka kysyi Uuno-hahmon käytön rajoittamiseen liittyvien kysymysten keskellä yhtäkkiä, että mitä minun lauantaipäivääni kuului.
Lue myös: Loiri haluaa rajoittaa Uunon käyttöä: Hahmoon ei saa koskea!
Vesa-Matti Loirista tuli tärkeä hahmo vähitellen 1990-luvun edetessä ja 2000-luvun puolella hän voitti puolelleen. Hän oli ja on minulle tärkeä ensisijaisesti siksi, että kuuntelimme automatkoilla isäni kanssa hänen levyjään. Kuulumistenvaihdon taustalla ja sen jälkeen maisemia katsellessa soivat muun muassa sanoittamista kappaleista kootut - (2003) ja (2004) -albumit.