Viisi vuotta sitten MM-jääkiekossa koettiin hetki, jota ei aikuisten arvokisojen mitalipelivaiheessa uskottu tapahtuvan: Mikael Granlundin maali toi suomen kieleen sanan ilmaveivi, joka syksyyn mennessä meni jo lähes käyttökieltoon. Mitä tapahtui?
Granlundilta on itseltään ollut mahdotonta nyhtää tunteikasta kommenttia tuosta maalista. Tuoreeltaan hänen takaraivossaan varmasti kolkutti se ajatus, että jalat on pidettävä maassa. Sen jälkeen asiaan palaaminen on näyttänyt joka kerta äärimmäisen kiusalliselta.
Jokainen meistä on parikymppisenä tehnyt asioita, jotka vähän hävettävät vanhempana. Granlundilla se sattui olemaan viisimiljoonaisen kansan sekoittanut kiekkomaali.
MM-välierässä Venäjää kyykyttäneestä ilmaveivistä tuli uuden ajan sukupolvijuttu, kuten aikoinaan Tupu-Hupu-Lupu-naamareista tai Jukka Tammen munasuojatanssista. Juhlakansa kuluttaa ne loppuun juhannukseen mennessä, mutta muistot elävät.
"Jokainen meistä on parikymppisenä tehnyt asioita, jotka vähän hävettävät vanhempana. Granlundilla se sattui olemaan viisimiljoonaisen kansan sekoittanut kiekkomaali."
Granlundin maali poiki postimerkin. Se toi markkinoille kaikenlaisia onnenonkijoita. Lapsille kaupattiin ilmaveivisettejä kesäleluiksi. Huvipuistolaitteita nimettiin uusiksi. Antero Mertarannan selostusta liitettiin nettivideoissa milloin mihinkin pikku kikkaan ja lentokoneesta laskeutumiseen. Huuruinen ilmaveivaus jatkui ympäri maata pitkälle heinäkuuhun, kun pokaalia kuskattiin pelaajien kotipaikkakunnille uusia juhlia varten. soi joka helkutin niemessä ja notkossa. Syksyyn mennessä ainakin mediassa alkoi näkyä sellaisia merkkejä, että ilmaveivistä on tullut kirosana. Siitä oli päästävä eteenpäin. Se piti jopa osittain unohtaa.