Viisi vuotta sitten MM-jääkiekossa koettiin hetki, jota ei aikuisten arvokisojen mitalipelivaiheessa uskottu tapahtuvan: Mikael Granlundin maali toi suomen kieleen sanan ilmaveivi, joka syksyyn mennessä meni jo lähes käyttökieltoon. Mitä tapahtui?
Granlundilta on itseltään ollut mahdotonta nyhtää tunteikasta kommenttia tuosta maalista. Tuoreeltaan hänen takaraivossaan varmasti kolkutti se ajatus, että jalat on pidettävä maassa. Sen jälkeen asiaan palaaminen on näyttänyt joka kerta äärimmäisen kiusalliselta.
Jokainen meistä on parikymppisenä tehnyt asioita, jotka vähän hävettävät vanhempana. Granlundilla se sattui olemaan viisimiljoonaisen kansan sekoittanut kiekkomaali.
MM-välierässä Venäjää kyykyttäneestä ilmaveivistä tuli uuden ajan sukupolvijuttu, kuten aikoinaan Tupu-Hupu-Lupu-naamareista tai Jukka Tammen munasuojatanssista. Juhlakansa kuluttaa ne loppuun juhannukseen mennessä, mutta muistot elävät.
"Jokainen meistä on parikymppisenä tehnyt asioita, jotka vähän hävettävät vanhempana. Granlundilla se sattui olemaan viisimiljoonaisen kansan sekoittanut kiekkomaali."
Granlundin maali poiki postimerkin. Se toi markkinoille kaikenlaisia onnenonkijoita. Lapsille kaupattiin ilmaveivisettejä kesäleluiksi. Huvipuistolaitteita nimettiin uusiksi. Antero Mertarannan selostusta liitettiin nettivideoissa milloin mihinkin pikku kikkaan ja lentokoneesta laskeutumiseen. Huuruinen ilmaveivaus jatkui ympäri maata pitkälle heinäkuuhun, kun pokaalia kuskattiin pelaajien kotipaikkakunnille uusia juhlia varten. Poika saunoo soi joka helkutin niemessä ja notkossa. Syksyyn mennessä ainakin mediassa alkoi näkyä sellaisia merkkejä, että ilmaveivistä on tullut kirosana. Siitä oli päästävä eteenpäin. Se piti jopa osittain unohtaa.
Itsekin muistan panneeni koko termin pannaan. Sitten tuli marraskuu ja joku tuli toimituksessa kertomaan, että pikkuveli Markus Granlund on tehnyt SM-liigassa ilmaveivimaalin. Taisi päästä tuhma sana siinä kohtaa. Onneksi HIFK:n seurakaverit taisivat palkita nuoremman Granlundin tästä hyvästä tuntuvilla sakoilla.
Minnesota Wild oli varannut Granlundin NHL:ään jo postimerkkimaalia edeltävänä kesänä numerolla 9. MM-kisasuoritus levisi kulovalkean tavoin myös Pohjois-Amerikassa ja Minnesotan uskottiin saaneen lottovoiton, uuden messiaan. Jokainen NHL-seura tietysti tekee varauksensa omia tarpeitaan ajatellen, mutta osan edellä draftanneista seuroista voi sanoa tehneen virheen, kun he ylenkatsoivat liian pienikokoiseksi arvelemaansa Granlundia. Mutta niin se aina menee.
Granlundista odotettiin Minnesotaan uutta suunnannäyttäjää. Hänen uskottiin (ainakin villeimmissä odotuksissa) ennen pitkää syrjäyttävän Mikko Koivun joukkueen ykkössentterin paikalta. Viisi vuotta myöhemmin voi sanoa, että näin ei ole käynyt. Koivu on saanut Granlundista pikemminkin tutkaparin, joka on nostanut hänen omaa pelaamistaan pykälän verran ylöspäin. Kovista satsauksista huolimatta Wild ei ole silti ottanut kovin isoa harppausta kohti NHL:n kärkeä. Mikke pelaa tällä hetkellä NHL-uransa parasta kiekkoa laitahyökkääjäksi vakiintuneena.
Niin siitä ilmaveivistä. Konstantin Barulinia nöyryyttänyt maali syntyi maailmaan, jossa suomalaisella jääkiekolla oli hyvin vähän valoa tunnelin päässä. Kultainen sukupolvi oli jo väistynyt Leijona-paidasta. Joukossa historian ensimmäinen suomalainen maalikuningas, ensimmäinen NHL-kapteeni ja ensimmäinen todellinen tähtimaalivahti. Teemu Selänteen kohdalla Vancouverin olympialaiset 2010 eivät kuitenkaan jääneet lopullisiksi jäähyväisiksi, vaan hänet nähtiin vielä seuraavissakin kisoissa – tietysti uuden sukupolven tähden Mikael Granlundin rinnalla.
Ilmaveivi ja MM-kisat 2011 olivat ensimmäinen askel 1990-luvulla syntyneiden suomalaisnuorten esiinmarssille. Sen jälkeen on juhlittu kahta nuorten ja yhtä poikien maailmanmestaruutta, ja pian vuoroon tulevat herranjumala jo 2000-luvulla syntyneet nuoret. Yhteiskunnassa puhutaan yleisemminkin milleniaaleista, ulospäin suuntautuneesta ja ennakkoluulottomasta sukupolvesta, joka ennen kaikkea uskaltaa. He eivät ota vastaan sitä ruutua, johon nöyryyteen ja tasapäisyyteen kasvaneet edeltävät sukupolvet heitä yrittävät ahdistaa.
Granlund pelasi vuoden 2011 MM-kisoissa niin rohkeaa ja ennakkoluulotonta kiekkoa, ettei sitä edes pystynyt kunnolla käsittämään. Mistä tällainen kaveri tulee? Luulisi, että se olisi karaissut ihmisiä sen verran, etteivät Patrik Laineen, Sebastian Ahon ja Jesse Puljujärven kaltaiset röyhkeät taiturit enää pääsisi yllättämään. Toisin kävi. Nyt seuraamme suu auki Laineen dominointia MM-tasolla. Hän oli heti valmis liigatasolle. Hän oli alaikäisenä valmis johtavaksi pelaajaksi 20-vuotiaiden maajoukkueessa. Ja hän oli heti valmis aikuisten kansainväliselle tasolle. Aivan kuten Granlund muutama vuosi sitten. Yksi asia heitä todennäköisesti erottaa: Laineella saattaa kokonsa puolesta olla edellytykset olla heti valmis myös NHL-tasolle.
Laineen kohdalla ilmassa on samanlaista hysteeristä ylihypetystä kuin Granlundin aikana. Mutta niin sen kuuluu mennäkin. Antaa läikkyä oikein kunnolla. Älkäämme nimittäin koskaan tulko ruotsalaisiksi. Vuonna 2013 Tre Kronor voitti MM-kultaa kotiyleisönsä edessä Globenissa. Kansa lauloi yhteislaulun, taputti käsiään rytmikkäästi puoli tuntia ja suuntasi sitten kotiin nukkumaan. Sellaista turtumusta Suomessa ei ehkä vielä nähdä, jos MM-kulta putoaa syliin tänä kauniina keväänä.
1305 Granlundin ilmaveivi