Sunnuntaina julkaistu tutkimus osoittaa, että päättäjien pitäisi keskittyä yhä enemmän siihen, miten alueiden eriytymistä voitaisiin ehkäistä, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Joonas Lepistö.
Jo tovi on tiedetty huimista eroista koulualueiden sosioekonomian välillä. Nyt selvisi, että Helsingissä päiväkotien lähialueiden väliset erot ovat vielä syvempiä kuin koulujen oppilasalueiden erot.
Kun korkeakoulutettujen aikuisten osuuden vaihtelu koulujen oppilasalueiden välillä on Helsingin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan noin 10 prosentista noin 50 prosenttiin, päiväkotien lähialueilla vaihteluväli on puolestaan alle yhdeksästä prosentista liki 60 prosenttiin.
Trendi ei koske pelkästään koulutusta, vaan myös tulotasoa. Kun katsoo vanhempien "lompakkoja", päiväkotien lähialueiden välillä puhutaan yli nelinkertaisesta erosta. Tutkimysryhmä puhuu huono-osaisuudesta. Sen ääneen sanominen herättää lintukodeissakin.
Elääkö itä ja etelä täysin eri todellisuuksissa?
Huono-osaisimmilla alueilla keskimääräiset vuositulot ovat päiväkodin lähialueella alle 15 000 euroa. Toisessa päässä keskitulot nousevat yli 63 000 euron. Siis keskitulot. Elääkö itä ja etelä täysin eri todellisuuksissa?
Kotitalouksilla vertailtuna perheen yhteenlaskettujen vuosittaisten tulojen vaihteluväli on reilusta 26 000 eurosta yli sataantuhanteen euroon.
Kun kysyin eri päiväkodeissa työskenneeltä ammattilaiselta, miten eriytyminen näkyy ja ei näy, hän kiinnitti huomion asiaan, jota en ainakaan itse ole ymmärtänyt aiemmin pohtia. Jos ryhmässä on paljon lapsia, joilla on tuen tarvetta, itse tarve ei välttämättä enää erotukaan joukosta.
Tällöin voi olla, että lapsi ei saakaan tarvitsemaansa tukea. Itse asia voi koskea esimerkiksi toimintaan sitoutumista.
Koulupoluille eri valmiuksin
Apulaisprofessori Venla Berneliuksen mukaan käyttäjien eriytyminen näkyy muun muassa niin, että kouluun siirrytään eri alueilta eri valmiuksin. Koulujen välillä se taas näkyy suurina oppimistulosten eroina.
Päiväkotiajan merkitys voi olla elämän kannalta kriittinen. Varhaiskasvatuksen merkitys koulumenestyksen lisäksi ylipäätänsä tulevaan elämän mahdollisuuksiin voi olla peräti suurempi kuin myöhempien koulutusasteiden.
Tasa-arvoista laadukasta huippukoulutusta hehkuttavassa hyvinvointiyhteiskunnassa alueiden huono-osaisuuden ei pitäisi olla lasten ongelma.