Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen ruotii kirjoituksessaan vaarallisia ohituksia tehtailevien mielenliikkeitä.
Olen vuosien varrella ajellut Baltiassa sekä charter-bussin että henkilöauton kuljettajana ja saanut tottua siihen, että lähes kuka tahansa voi ohittaa minut koska ja missä tahansa.
Valitettavaa kuitenkin on, että tämä samainen kulttuuri alkaa olla kohta arkipäivää myös täällä meillä Suomessa, elleivät ihmiset ota itseään niskasta kiinni ja ryhdistäydy – välittömästi.
Kannattaako ohittaa, jos aikoo kääntyä?
Seuraan taustapeilistä, kuinka takapuskuriini liimautuu tummansininen, tehokas sporttifarkku. Nopeusrajoitus on 80 kilometriä tunnissa, autoni nopeusmittari näyttää 87 km/h ja navigaattorini tarkka nopeusnäyttö tasan 80 km/h. Kukaan ei siis voi väittää minun ajavan alinopeutta. Takapuskuriani nuuhkinut farkku syöksähtää vasemmalle kaistalle vispaavalla ohjausliikkeellä, ohittaa minut ja edelläni ajavan.
Sivujuonteena todettakoon, että ohituksen aikana auton vasemman puoleiset renkaat ovat pudota asfaltilta. Liekö kuljettajalla selfien ottaminen vai tekstiviestin kirjoittaminen kesken? Vai onko lähellä kenties kiinnostava Pokestoppi?
Ohitettuaan meidät kaksi, auto palaa vispaavalla ohjausliikkeellä ja hurjalla nopeudella takaisin omalle kaistalleen – tai oikeastaan suoraan oikealle kääntyvälle ryhmityskaistalle, koska seurueella näytti olevan kova kiire Forssaan. Mutta ehtivät vielä ohittaa ennen kääntymistä – pointsit kuljettajalle siitä. Puikoissa on varmasti kova jätkä.
