EU-parlamentin perinteisen sinipunakoalition yritykset torjua kansallismielisen oikeiston vyörytystä eurovaaleissa jäivät torsoiksi. EU-myönteisten voimien onneksi vihreät tulivat, voittivat ja varmistivat unionin puolustajille elintärkeän jatkoajan. Varmaa jatkoajalla on vain se, että EU:n päätöksenteko on entistä vaikeampaa ja repivämpää.
Kyllä. Oikeistopopulistit eivät sunnuntain EU-vaaleissa olleet niin suuria voittajia kuin ennustettiin.
Ja toisinpäin: EU-myönteiset voimat ovat europarlamentissa edelleen tukevasti niskan päällä.
Nykyisenkaltaisen unionin puolustajille tämä on ilman muuta hyvä uutinen. Ihan ylettömästi ei nyt kuitenkaan kannata juhlia. Lopullinen totuus on nimittäin paljon karumpi.
EU-myönteisessä rintamassa vain vihreillä on varaa röyhistellä. Erityisesti Saksassa, mutta myös muualla, ympäristöpuolue jyräsi vakuuttavasti.
Nuoret kaupunkilaiset heräsivät äänestämään. Pelko kansallismielisten, ulkomaalaisvastaisten ja unionia hajottavin oikeistopopulistien vyörytyksestä oli ilmeisen suuri.
Rintamat pirstaloituivat
Vain vihreät tarjosivat selkeän vaihtoehdon. Eniten ääniä vihreille menettivät kuitenkin EU:n perinteiset puolustajat ja rakentajat eli keskustaoikeisto ja sosiaalidemokraatit.
Käytännössä unionia puolustava rintama muuttui repaleisemmaksi, vaikka sillä edelleen on mittaa riittävästi. Repaleisuus on huono uutinen erityisesti silloin, jos oikeistopopulistit pystyvät – vastoin yleistä arviota – yhdistämään voimansa.
Parlamentin ALDE-ryhmä eli liberaali keskusta vahvistui, mutta vain siksi, että Ranskan presidentin Emmanuel Macronin En Marche liittyi mukaan.
Kun katsotaan kokonaisuutta, se hehkutettu EU-partiolaisten torjuntavoitto on jotakuinkin sen pituinen. Eikä siis mitenkään erityisen vakuuttava.
Ranskassa, Italiassa ja Itä-Euroopassa ei nähty merkkejä oikeistopopulistien kompuroinnista. Pikemminkin päinvastoin.
Italian sisäministeri ja EU:ta kampittavan Lega-puolueen johtaja Matteo Salvini on nyt vahvempi kuin koskaan. Hänen sanansa on entistä enemmän laki, kun Rooman populistihallitus ottaa kantaa EU-johtajien Eurooppa-neuvoston päätöslauselmiin.
Se ei välttämättä tiedä hyvää.
EU:n pelastajaksi itse itseään mieluusti kruunaava Emmanuel Macron sai kirvelevän korvapuustin äänestäjiltä, jotka nostivat Marine Le Penin Kansallisen liittouman niukasti ykköseksi Ranskassa.
Niukkakin voitto on voitto, vaikka miten väännetään.
Lisää ilmastopopulismia
Jatkossa on ennen muuta mielenkiintoista nähdä, mitä Vihreiden vaalivoitto käytännössä tarkoittaa ja miten hyvin torjuntavoiton saanut EU-myönteinen rintama pystyy tekemään EU-myönteisiä päätöksiä.
Hyvällä syyllä voi olettaa, että ilmastonmuutoksen torjuminen, tai ikävästi sanottuna ”ilmastopopulismi” saa lisää painoarvoa EU:n päätöksenteossa.
Kaikkien poliittisten ryhmien pitää olla aktiivisempia ympäristöasioissa. Aktiivisempia niin, että se liikuttaa nuoria kaupunkilaisia äänestäjiä, jotka vaaleissa tukivat nimenomaan vihreitä.
Oikeistopopulistien kohdalla aktiivisuus tarkoittanee esimerkiksi lihan syönnin ja polttomoottoreiden puolustamista. Tätähän nähtiin jo Suomen eduskuntavaaleissa.
Periaatteessa vihreä aalto voi olla Salvinille ja kumppaneille siunaus. ”Trumpilainen” ympäristöpaniikin vähätteleminen tai lievemmin sanottuna ”ympäristörealismi” on tunnetusti hyvä keino liikutella vaalikarjaa.
Nimityspaketti voi venyä ja vanua
EU:n keskeisten johtopaikkojen täyttäminen on ensimmäinen taistelu, jossa entistä pirstaleisemman EU-parlamentin toimintakyky mitataan.
Sekä parlamenttiryhmät että EU-johtajien Eurooppa-neuvosto yrittävät lähipäivinä löytää yhteistä näkemystä sopivista ehdokkaista.
Luvassa on kitkerä vääntö, joka tulehduttaa lähes vääjäämättä sekä poliittisten ryhmien että myös jäsenmaiden välejä.
Karvaan tappion kärsineen keskustaoikeiston kärkiehdokas, saksalainen Manfred Weber ei saa parlamentissa taakseen tarvittavaa enemmistöä noustakseen EU:n komission puheenjohtajaksi.
Weber ei myöskään kelpaa kaikkien jäsenmaiden hallituksille – ei varsinkaan Ranskan.
Itsestäänselvää vaihtoehtoa, jonka kaikki voivat siunata, ei käytännössä ole. Saksassa spekuloidaan jo, että Luxemburgin Jean-Claude Junckerin virkakausi voi venyä lokakuun lopusta vuoden loppuun, jos riitaa ei saada poikki.
Ennenkin on venytetty
Samalla myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja Euroopan keskuspankin päjohtajan valintaa pitäisi siirtää, koska nimityspaketeissa mitään ei ole ratkaistu ennen kuin kaikki on ratkaistu.
Jos oikein suhmuroidaan, myös suomalaisilla ehdokkailla on mahdollisuuksia.
Keskuspankkiin meillä on heittää entinen tai nykyinen Suomen Pankin pääjohtaja eli Erkki Liikanen (sd.) tai Olli Rehn (kesk.). Ainakin Berliinin huhumyllyssä myös Alexander Stubbin (kok.) nimi mainitaan säännöllisesti kun mahdollisia ehdokkaita komission johtoon rankataan.
Venyminen ja vanuminen ei olisi poikkeuksellista. Vuoden 2009 EU-vaalien jälkeen saatiin jo seurata vastaavaa arvotonta näytelmää. Komission kasaaminen kesti pari kuukautta suunniteltua enemmän.
Kaikki, mikä heikentää nykymuotoisen EU:n uskottavuutta, sataa oikeistopopulistien laariin.
Siksi erityisesti nimityskarusellissa Matteo Salvini liittolaisineen voi hyvinkin löytää yhteisen sävelen ja heittää kapuloita rattaisiin aina kun se on mahdollista.