Kommentti: Ensin hymyili Kulmuni, nyt hymyilee oppositio – vuorokauden aikana tapahtui kolme outoa asiaa, jotka kaikki kielivät hallituksen hädästä

Haaviston kiemurtelu lehdistötilaisuudessa, Marinin tiedottajan al-Hol-älähdys toimittajille ja Kulmunin insta-gallup. Nämä kaikki tapahtuivat reilun vuorokauden aikana.

Kaikki kolme outoja tapahtumia, mutta kertovat jotain hallituksen hädästä. Paniikkia on ilmassa.

Haavisto kamppailee ministerisalkustaan, Marin hakee pääministeriyttään ja Kulmuni ilmeisesti halusi antaa some-väelle mahdollisuuden ottaa kantaa.

Se, että valtiovarainministeri kysyy hymy naamallaan somessa, pitäisikö Suomeen tuoda pelkästään lapset vai äidit kanssa, oli ideana sellainen, että jos hän olisi ehdottanut sitä poliittisille avustajilleen, hänelle olisi kyllä todennäköisesti ja kauniisti ilmaistu, että ei kannata.

"Oppikirjaesimerkki" 

Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin professori Hanna Wassin mukaan kyse on ”oppikirjaesimerkistä”. Viheliäisestä ongelmasta, jossa yksi ratkaisuyritys avaa tukun muita ratkaisuja vaativia dilemmoja.

– Tällaisia tullaan jatkossa näkemään paljon lisää. Ne eivät voi joka kerta halvaannuttaa suomalaista päätöksentekojärjestelmää kuukausiksi, Wass arvioi.

– Lisäksi tämä ilmentää sitä, miten sotkuista demokratia on.

Väitöskirjatutkija Jenni Rinne muistuttaa kansanedustajia siitä, että edustamisessa ei ole kyse siitä tilataanko nakkeja vai muussia – tilanteesta, jossa toisesta pitää edustaja itse ja toisesta taas äänestäjät – vaan kyse on poliittisesta harkinnasta koko kysymyksenasettelun suhteen.

– Sen sijaan, että politiikassa vaihtoehdot olisivat rajattu, kuten ne nyt tässä Kulmunin kysymyksenasettelussa olivat, pitäisi pystyä demokraattisesti mielekkäällä tavalla artikuloimaan ja avaamaan vaihtoehtojen kirjoa.

– Tämä "äidit vai lapset" on juuri populistiselle retoriikalle tyypillinen keino, jossa jo lähtökohdat ja keskustelu rajataan mielivaltaisesti johonkin voimakkaasti arvolatautuneeseen teemaan, ja monimutkaisen aiheen käsittely typistetään näennäisesti yhdeksi mielipidepohjaiseksi valinnaksi joka sitten laitetaan some-äänestäjäkunnan arvioitavaksi.

Professori: Tämä lisää opposition valtaa

Wass arvioi, että Kulmunin tempaus on omiaan lisäämään opposition valtaa.

– Keskustalta katoaa poliittinen itsetuntemus ja -kunnioitus, jos aletaan tehdä reaktiivista varjonykkeilypolitiikkaa perussuomalaisten äänestäjien oletettuja näkemyksiä mukaillen. Silloin perussuomalaiset käyttää sekä agenda- että määrittelyvaltaa oppositiosta käsin.

Professori puhuu puolueesta, joka on ylivoimaisesti Suomen suosituin puolue ja varmasti hallituksen jokapäiväisen ahdistuksen aihe. Jenni Rinteen mukaan tapaus Al-Hol ja siihen kytkeytyvä terrorismiagenda on lähtökohtaisesti perussuomalaisten lapaan.

– Suopeasti tulkiten tämän rimpuilun voisi nähdä muiden puolueiden yrityksenä ottaa keskustelua haltuun ja kääntää sitä demokratiakäsitysten kannalta suotuisampaan asentoon, jossa keskiöön nostettaisiin ihmisoikeudet ja kansainväliset sopimukset sekä jonkinlainen yleinen oikeudentunto. Tässä Kulmuni ei selvästi kyllä lainkaan onnistunut, vaan asetelma pikemminkin päätyi kärjistymään entisestään ja aiheuttamaan kansainvälisestikin pahennusta.

Oikeudentunnon lisäksi esiin nousee suhteellisuudentaju, terrorismitutkija Leena Malkin toimesta, Twitterissä:

– Kyse on korkeintaan 11 aikuisesta, jos kaikki edes haluavat palata. Isisin tukitoimintaa on jo nähty Suomessa ja terrorismin torjunnan kohdehenkilöitä lähes 400.

Niin, lapset vai myös äidit?

Jos toimittaja luulee aluksi, että kyseessä on trolli, lienee syytä kysyä, onko kotimainen politiikka vajonnut syvään hämmennyksen aikaan.

Tosin hymyä löytyy edelleen: Viikon vanhan hallituksen haparointi otetaan riemulla vastaan oppositiossa.

Ps. Huomenna hallitus yrittää vakauttaa tilanteen - saamme kuulla, mitä ministerit ovat saaneet sovittua. Kunnes heti tiistaina välikysymyskeskustelu voi taas keinutella laivaa.