Jotain piti tehdä, koska Eurooppa keikkuu Saksan johdolla taantuman partaalla. EKP teki, vaikka rahahanojen avaamisen vaikutukset ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Velallinen kumartaa ja säästäjä parkuu. Molempiin sattuu, jos löysän rahapolitiikan aiheuttama kupla puhkeaa.
Markkinavoimille EKP:n päätös löysentää rahapolitiikka oli ”maltillinen” ja ”odotettu”.
Isointa elvytystykistöä ei otettu käyttöön, vaikka euromaiden velkakirjojen ostaminen 20 miljardilla kuukaudessa hamaan tulevaisuuteen kuulostaa massiiviselta. Eikä pankkien talletuskoron painuminen – 0,5 prosenttiin ole sekään tavallisen tallaajan korvaan mikään pikkujuttu.
Negatiivinen korko aiheuttaa ikävää muljahtelua vatsan pohjassa. Sitä on vaikea ymmärtää.
Karmeinta on se, että viime joulukuuhun asti EKP yritti elvyttää vielä paljon järeämmin ja tulokset olivat vaatimattomia.
Tykit lauloivat jo laihoin tuloksin
Kasvu ei Etelä-Euroopassa lähtenyt vauhtiin eikä tarpeellisia rakenteellisia uudistuksia tehty. Italia ei saanut pankkejaan kuntoon eikä velkaansa sulatettua, vaikka raha oli enemmän kuin ilmaista.
Epätietoisen on pakko kysyä, miksi pistoolilla roiskiminen nyt olisi tehokkaampaa kuin tykkien jylinä taannoin.
Vastaukset tähän avainkysymykseen voivat olla karuja.
Suomessa, missä korkoja katsotaan ennen muuta lainojen näkökulmasta, koko käsitys rahan lainaamisesta heittää totaalisesti häränpyllyä. Sinä kauniina päivänä, kun korot kääntyvät nousuun, asuntovelalliset ovat syvällä keltaisessa nesteessä. He muiden muassa.