Ahneus ja valvonnan puute ovat erittäin huono yhdistelmä, kirjoittaa dekkarikirjailija ja MTV Uutisten rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä.
En ollut finanssikriisin aikaan taloustoimittaja, eikä kriisi tuonut Suomen oikeussaleihin suoraan siihen liittyviä juttuja. Jouduin – tai ehkä nyt ajatellen pääsin – perehtymään siihen kirjaprojektissa.
Kirjoitin Rahanmetsästäjät -kirjan (Crime Time 2013) yhdessä amerikkalaisen pankkiirin Scott Stevensonin kanssa. Projekti kesti kolme vuotta ja välimiehenä siinä oli Scottin kanssa Manhattanilla työskennellyt veljeni Jouko. Scott ja Jouko olivat eläneet juuri sitä pankkiirielämää, joka suisti maailman finanssikriisiin.
Kirja oli New Yorkiin 2007-2008 sijoittuva jännityskertomus siitä, mihin rahanhimo johtaa. Sen suurin ansio on nyt ajatellen juuri tuon ajan liike-elämän kuvauksessa.
Kuinka yksittäinenkin asuntolaina vaikutti
Kirjaprojekti alkoi 2010. Tarinaa ja henkilöitä rakennettiin palasittain. Kyse ei ole dokumentista, vaan dekkarin muotoon rakennetussa fiktiosta, mutta kirja antaa käsityksen siitä, mitä elämä Wall Streetillä siihen aikaan oli.
Kirjaprojektissa aluksi kirjoitin itse dekkarijuonta ja Scott kuvasi pankkielämää. Vähitellen tajusin mahdottomuuden. Oli pakko ymmärtää myös tuon ajan pankkimaailmaa. Luin kirjoja ja raportteja, kävimme pitkiä puheluja ja lopuksi matkasin New Yorkiin, jossa kuusi päivää kiersimme tapahtumapaikkoja ja puhuimme niistä veljeni kanssa.
Lopulta ymmärsin – ainakin riittävällä tasolla – mistä asuntoluottojohdannaisissa oli kyse. Miten bisnes oli rakennettu ja miten pankit toimivat. Miten se, että yksittäinen sadantuhannen dollarin asuntolaina jäi maksamatta, näkyi johdannaisdiileissä moninkertaisina tappioina sille, jolle luottopaperi oli päätynyt.