Kolumni: USA ja Kiina törmäyskurssilla – mutta maiden toiminnassa on yllättäviä yhtäläisyyksiä

“Kiina raiskaa maatamme”, ”kiinalaiset eivät ole ystäviämme, vaan vihollisiamme”, Donald Trump julisti ennen presidentiksi tuloaan ja sama linja tuntuu jatkuvan.

Kiinassa ollaan kauhistuneita Trumpin lausunnoista – olkoonkin, että maan virallisia uutiskanavia on kehotettu olemaan provosoitumatta ja pitämään mielessään, että presidentit Yhdysvalloissa tulevat ja menevät. Kiinassa neljä vuotta taas on kuin perhosen pyrähdys.

Mutta kauhistus on levinnyt talouden asiantuntijapiireissä laajemminkin. Jos nämä kaksi supervaltiota kääntyvät sisäänpäin, heijastuu se koko maailmantalouteen vaarallisella tavalla.

Trump syyttää Kiinaa erityisesti valuuttansa juanin manipuloinnista, eli sen arvon pitämisestä keinotekoisesti alhaalla, mutta myös työpaikkojen menettämisestä Kiinaan. Molemmat arviot ovat vääriä. Jos Kiina vapauttaisi valuuttansa arvon, se todennäköisesti laskisi. Työpaikkojen häviäminen ei sekään ole kiinalaisten syytä.

Syyt ovat paljon monimutkaisempia ja rakenteellisia. Kaiken takana on globalisaatio, jota ei enää voi pysäyttää. Nebraskan, Texasin tai Idahon punaniskat eivät voi kääntää kelloja takaisin 60-luvulle.

Mutta silti Trump on uhannut nostaa kiinalaisten tuontitullit 45 prosenttiin.

Sitä paitsi amerikkalaiset ovat vuosikymmeniä saaneet nauttia halvoista kiinalaisista tuotteista. Kotitaloudet ovat säästäneet vuosittain tuhansia dollareita ostaessaan kiinalaista halpatavaraa. Muutama vuosi sitten eräs amerikkalaistoimittaja yritti elää kuukauden ostamatta kiinalaisvalmisteisia tuotteita, mutta siitä ei tullut yhtään mitään. Edes lastenjuhlien syntymäpäiväkakkuun ei ollut tarjolla muita kuin kiinalaiskynttilöitä.

"China first"

Mutta on syytä kiinalaisissakin.

”Make China Great again” on Kiinassa ollut vireillä jo silloin, kun Trumpin suvusta kukaan ei ollut kuullutkaan.

Kiina on systemaattisesti heikentänyt ulkomaisten yritysten asemaa, nostanut veroja ja suosinut omia yrityksiään sumeilematta. Myös voittojen kotiuttamista on rajoitettu.

Amerikkalainen Kiinassa toimiva kauppakamari teki 462 yrityksen keskuudessa selvityksen. Sen mukaan 80 prosenttia yrityksistä sanoi, etteivät ne tunne oloaan enää tervetulleiksi Kiinassa.

EU:n teettämän tutkimuksen mukaan 2016 eurooppalaistakin yrityksistä vain 47 prosenttia suunnitteli toimintansa laajentamista, kun prosentti vuotta aiemmin oli 86.

Länsimaiset yhtiöt, amerikkalaiset etunenässä, äänestävät nyt jaloillaan ja muuttavat muualle. McDonald’s myi oikeutensa kiinalaisyhtiöille, samoin teki KFC jo aikaisemmin. Google lähti maaliskuussa 2010 rajun poliittisen painostuksen näännyttämänä. Niin ikään amerikkalainen Segate sulki Suzhoun tehtaansa ennen joulua jättäen 2 200 työntekijää tyhjän päälle.

Uusi suunta on muun muassa Vietnam, jossa palkkataso on kolmasosa kiinalaisten palkoista ja työvoima nuorta.  Sinne ovat menneet jo Microsoft ja Intel.

Vietnamin poliittinen tilanne on vakaa, ja maa on jopa jonkinasteinen liittolainen Yhdysvalloille. Lähellä ovat myös Kambodzha, Laos ja Myanmar.

Amerikkalaisten suorat investoinnit Kiinaan ovat laskusuunnassa. Ei ole sattumaa, että Kiinan presidentti Xi Jinping vieraili Davosin talousfoorumissa hiljattain, ensimmäisenä Kiinan johtajana muuten. Siellä hän puhui ylevästi globalisaatiosta, mutta hänen valtakaudellaan Kiina on kehittynyt juuri päinvastaiseen, protektionistiseen suuntaan.

Kuten Forbesin loistava Kiina-asiantuntija Gordon G. Chang kirjoitti ”World’s Most Powerful Beggar”. Hänen mukaansa presidentti Xi oli kerjäämässä rikkailta talousvaikuttajilta rahaa Kiinan pelastamiseksi.

Vaikka Yhdysvallat ja Kiina tuntuvat nyt olevan vastatusten, niiden toimintatavoissa on myös paljon yhteistä. Kumpikin maa vaikuttaa vähät välittävän kansainvälisistä sopimuksista tai kansainvälisestä oikeudesta. Mahtimaiden itsekkyys kasvaa. Kiina touhuaa mielensä mukaan Etelä-Kiinan merellä. Yhdysvallat keskittyy Trumpin ohjauksessa vain bisnekseen ja valmistelee Venäjän kauppasaarron purkamista haistattamalla pitkät Ukrainan tilanteelle Krimin valtauksineen.

Euroopassa on syytä huoleen. Varsinkin pienillä mailla, jotka ovat pullanmurusia näiden isojen poikien shakkilaudalla.