Kolumni: STTK:n Antti Palola on ay-liikkeen kaivattu valopilkku

Palola sanoi STTK:n edustajiston kokouksessa keskiviikkona suomeksi sen, minkä monet ovat ovat nähneet jo aikaisemmin, mutta ay-liikkeessä sitä ei ole kukaan uskaltanut sanoa ääneen:

Ay-liike on ajautunut jamaan, jossa sen sanavarastosta löytyy vain yksi ilmaisu kahdella sanalla: EI KÄY.

- Meistä on tullut säilyttäjiä, emme osaa ottaa huomioon nopeasti muuttuvan työelämän ja esimerkiksi nuorten tarpeita. Kuvittelemme, että entisillä opeilla pärjää tulevaisuuden maailmassa, Palola paalutti.

Hänen mukaansa ay-liike keskittyy aina lopulta työelämässä jo olevien, hyväosaisten etujen paaluttamiseen. Liike on ”jämähtänyt säilyttäjäksi”, kuten Palola sanoo.

Palola sanoi jo viime viikolla, että yhteiskuntasopimusneuvottelujen kaatumisen syy oli SAK, joka jäi AKT:n ”panttivangiksi”. Palola haukkui hyvien ay-tapojen mukaan toki myös Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n, mutta torstain Demokraatissa hän täydensi näkemystään AKT:sta:

- Yksi ryhmä pystyi aiheuttamaan sen, että prosessi kaatui, Palola kertasi.

SAK:ssa Palolan puheita seurataan ärtyneinä, sillä hän paljastaa puheillaan paljon enemmän ay-liikkeen eripurasta kuin Hakaniemen mielestä olisi soveliasta.

STTK:laisen ammattiliiton PRO:n puheenjohtaja Jorma Malinen on peukuttanut sosiaalisessa mediassa Palolan näkemyksiä, sillä PRO:ssa on totuttu jo tekemään yhteistyötä mm. Suomen Yrittäjien kanssa - kyseessä on ollut sekä palkansaajan että yrittäjän yhteinen etu.

Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder kiitteli jo tuoreeltaan Palolan näkemyksiä.

SAK:ssa ollaan vaiti.

Keskusjärjestö kamppailee pitääkseen yllä kulissia yhtenäisyydestään. Sen änkyrä-lakkoherkkä AKT on viime viikkojen touhuillaan ryvettänyt keskusjärjestönkin mainetta enemmän kuin yksikään mainoskampanja voi tuoda sitä takaisin.

Kaiken huippu oli AKT:n toiminta Kalajoella toimivan Rahjan Huolinnan luottamusmiehen Voitto Ketolan, 64, tapauksessa. AKT:läinen luottamusmies sanoi viime viikolla MTV:n uutisten haastattelussa, että hän on pahoillaan matalapalkkaisten hoitajien puolesta, ettei yhteiskuntasopimusta saatu aikaan ja pakkolait tulevat voimaan.

Seurauksena oli soitto AKT:n varapuheenjohtajalta Arto Sorvalilta, että edessä on potkut liitosta. Ketola menetti yöunensa, mutta työpaikalle palattuaan hän sai sankarin vastaanoton. Varapääluottamusmieskin oli kieltäytynyt ottamasta Ketolan paikkaa vastaan, sillä hän oli samaa mieltä.

Kohun jälkeen potkut todennäköisesti haudataan hiljaa, mutta muisto jää.

AKT:n toiminta toi mieleen Cosa Nostran tai Musta Käsi -järjestön, millä nimellä sitä nyt haluaakin kutsua.

Ehkä Suomessa näinä päivinä jollekin on etua siitä, että sen on tarkoitus hankkia itselleen epäilyttävä ja huono maine - yleensä toimitaan päinvastoin.

Tämän keskellä SAK ja STTK puuhaavat yhteistä suurkeskusjärjestöä. Sen yksi puheenjohtajaehdokas on ollut juuri Antti Palola.

Mahtaneekohan siitä enää  mitään tulla. Toivottavasti järki voittaisi kuitenkin edes yhteiskuntasopimusrintamalla. Se olisi kaikkien etu. SAK:n hallituksessa ainakin Metalliliiton ja AKT:n ja kannattaa miettiä, kenen etuja siellä ajetaan: jäsenten vai Sdp:n?

Ja herätys myös EK:ssa!

Neuvottelupöytään, mars!