Kolumni: Mikään ei muuttua saa – Ahvenanmaa ei suostu demilitarisoinnin poistamiseen

Keväällä uusi kokoomuksen kansanedustaja, turvallisuuspolitiikan asiantuntijaksi tituleerattu Jarno Limnéll kohautti Helsingin Sanomissa sanomalla, että demilitarisoitu Ahvenanmaa ei ole nykyaikaa. 

Limnéllin näkemykset noteerattiin laajasti ja esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö toppuutteli keskustelua Ahvenanmaan asemasta. 

Niinistö sanoi valtiopäivien avajaisissa huhtikuussa, että  Ahvenanmaan asema "on nyt vakaampi kuin kenties koskaan". Niinistön mukaan vihamielinen teko Ahvenanmaata kohtaan olisi sodanjulistus Natolle. 

Lue lisää: Presidentti Niinistö Ahvenanmaan asemasta: Vakaampi kuin kenties koskaan

"Muutoksia Ahvenanmaan asemaan ei kaivata"

Tapasin toimittajaryhmän kanssa Ahvenanmaan maakuntahallituksen varapuheenjohtajan Harry Janssonin, joka toisteli Niinistön lauseita Ahvenanmaan vakaasta asemasta.

Lisäksi "varapääministeri" Jansson toisti monen ahvenanmaalaisen näkemyksen siitä, että mitään muutoksia Ahvenanmaan asemaan ei kaivata. 

Demilitarisointi jatkukoon ja pidetään sopimukset entisellään, Jansson viestitti toimittajille. 

Vaikka demilitarisointi lopetettaisiin, ei olisi mitenkään itsestään selvää, että Ahvenanmaata alettaisiin jotenkin militarisoida. Voi myös kysyä, mikä merkitys demilitarisoinnilla on, kun sekä Suomi että pian myös Ruotsi ovat Naton jäseniä. 

Ahvenanmaalla halutaan korostaa, että Nato ei ole osa Ahvenanmaan sopimuskokonaisuutta, vaikka osa nykyisistä Nato-maista on vuoden 1921 sopimuksen allekirjoittanut. Lisäksi maakuntahallinnosta korostetaan, että Suomen Nato-jäsenyysprosessissa Ahvenanmaan nykyasemaa ei kyseenalaistettu. Ahvenanmaalaiset myös muistuttavat, että Natomaa Norjan Huippuvuoret on demilitarisoitu. 

Lue myös: Ruotsin merivoimien komentaja: Puolustamme Ahvenanmaata pyydettäessä

Pelkona Ahvenanmaan aseman muuttuminen

Mutta itse demilitarisoinnin poistaminen ei olekaan pääasia vaan koko se sopimuksien vyyhti, jossa Ahvenanmaan asema määritellään. Ahvenanmaalla pelätään, että jos demilitarisointi poistetaan, kaikki muukin Ahvenanmaan asemassa saattaa joutua kyseenalaiseksi. Tätä myös Jansson sanoi pelkäävänsä. 

Ahvenanmaan näkökulmasta on parempi, että nykyiset sopimukset pidetään enemmän tai vähemmän ennallaan. Itsehallintolakia on kyllä muutettu ja ajantasaistettu mutta siten, että ahvenanmaalaiset ovat voineet muutokset itsekin hyväksyä. 

Demilitarisoinnista on viimeksi päätetty talvisodan jälkeen vuonna 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Sopimus vahvistettiinn Parisiin rauhansopimuksessa 1947. Jo aiemmin eli vuonna 1921 kymmenen valtiota ja Kansainliitto sopivat Ahvenanmaan linnoittamattomuudesta ja puolueettomuudesta. 

Muutosten tekeminen vaikeaa

Jos ja kun Ahvenanmaata koskevia lakeja muutetaan, asiasta täytyy päättää Suomen eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä ja lisäksi Ahvenanmaan maakuntapäivillä kahden kolmasosan enemmistöllä. 

Mutta eivät ahvenanmaalaiset ole aivan jäykkiä, vaan joskus hekin haluavat muutoksia elämäänsä.

Tosin muutostoiveet on torpattu EY-tuomioistuimessa. EU-tasolla ei ole ymmärretty, miksi Ahvenanmaa haluaisi myydä nuuskaa ja tappaa keväällä vesilintuja. Kumpaankaan asiaan ei ole tullut lupaa tuomioistuimessa. 

"Konsulaatti ei ole meidän asiamme"

Entäpä tuo kuuluisa Maarianhaminassa toimiva Venäjän konsulaatti, jonka edustalla on joka arkipäivä kello 17 Ukrainan sotaa vastustava mielenosoitus. Pitäisikö se poistaa?

Janssonilla on tähänkin selkeä ahvenanmaalainen näkemys: konsulaatti on Suomen ulkoministeriön asia, ei Ahvenanmaan. 

Konsulaatin tehtävänä on muun muassa valvoa demilitarisoinnin toteutumista. Kylmän sodan aikana Neuvostoliiton niin sanottuja valvojia oli kymmeniä mutta nykyisin enää muutama. 

Venäjän hyökkäyssota ei muuten ole ensimmäinen kerta, kun konsulaatin edustalla osoitetaan mieltä. Afganistanin sodan aikana konsulaatin edustalle piti jopa järjestää jatkuva poliisipartio rähinöinnin hillitsemiseksi. Myös Tshekkoslovakian miehityksen aikana ahvenanmaalaiset osoittivat mieltään konsulaatin edustalla.