Vanhat hyvät ajat ovat palanneet, kun on seurannut kesän ja viime päivien ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua. Päähallituspuolue Keskusta, Perusuomalaiset ja pääoppositiopuolue SDP ovat löytäneet toisensa ohi kokoomuksen: Venäjää ei saa nyt ärsyttää, kahdenvälisiä suhteitakaan ei pidä kaihtaa.
Ulko- ja puolustusvaliokunnat kävivät jälleen tänään kuuntelemassa tasavallan presidentin Sauli Niinistön perustuslakikatsauksen, jonka keskeisin sisältö on, että presidentti johtaa --- (merkitsevä tauko) --- ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa.
Valiokuntien ja Niinistön tapaamisessa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta linjasta ja toimista ei soraääniä kuultu.
Joka tapauksessa tapaaminen tuli mielenkiintoiseen saumaan – ei vähiten eduskunnan alaisen (!) Ulkopoliittisen instituutin tuoreen, Venäjää käsittelevän pelotteluraportin jälkeen.
Tilanne näyttää nyt siltä, että Suomen Nato-piirien (ei vähiten Helsingin Sanomat) vinoilun kohteeksi joutunut Niinistö on saanut tukijoikseen pääministeri Juha Sipilän ja keskustan lisäksi pääoppositiopuolueen SDP:n johdon ja johtohahmot, puheenjohtaja Antti Rinteen ja kansanedustaja Eero Heinäluoman.
Kolmantena seurueessa kulkee, hieman hoiperrellen, ulkopolitiikan pikkuvahinkoja aiheuttaen (esim. kansliapäällikkö Jukka Juustin Moskovan-vierailun perumisen julkistaminen ja sen seuraukset), kannatuskatastrofista kärsivät Perussuomalaiset ulkoministeri Timo Soinin johdatuksella.
Niinistön vanhasta puolueesta kokoomuksesta ei ole Mäntyniemen linjausten kannalta sen sijaan näkynyt kuin takavalot, sen verran etäällä tahot ovat toisistaan. Tilanne on tosin helpottunut jonkin verran, kun puheenjohtajuus vaihtui Alexander Stubbilta Orpo ei melskaa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa edeltäjänsä tyyliin, joka ärsytti Mäntyniemen herraa tavattoman paljon.