Kolumni: AKT:n Piirainen on kallis mies Suomelle

Nyt voi sanoa, ettei yhteiskuntasopimuksen kaatuminen loppujen lopuksi ollut mikään yllätys.

Kolmas kerta toden sanoi.

Ensimmäisen kerran se meni jumiin hallitusneuvotteluissa, toisen kerran elokuussa ja nyt se keikahti lopullisesti. Todennäköisesti lopullisesti - työmarkkina-asioissahan ei nimittäin kannata koskaan sanoa ei koskaan.

Tästä eteenpäin pelikenttä on pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallussa. Työmarkkinajärjestöt eivät kyenneet sopimaan asioista keskenään, joten hallitus vie eteenpäin kiistellyn pakkolakipaketin.

Tiivistäen voi jo nyt sanoa, että tässä pelissä hävisivät kaikki.

Palkansaajille työmarkkinajärjestöjen sopu olisi ollut huomattavasti parempi kuin edessä häämöttävä pakkolakiseikkailu. Luvassa on ensimmäisen sairauspäivän omavastuu, loppiainen ja helatorstai normaaliksi työpäiviksi, leikkauksia lomarahoihin, vuosiloman enimmäispituus kuuteen viikkoon. Jne.

Edessä on hirmuinen härdelli.

Pakkolait testaavat perustuslain ulottuvuuksia ja eduskunnassa nähdään kevään mittaan asian tiimoilta näytelmä poikineen.

Työmarkkinoilta katosi tämän päivän jälkeen täysin holtti pois. Ulosmarsseja tulee pienimmistäkin syistä ja todellinen sota odottaa ensi syksynä, kun liittokohtaiset palkkaratkaisut menevät umpeen.

STTK:n puheenjohtaja Antti Palola laskeskeli, että julkisen sektorin keskipalkkaiselle Sttk:laiselle pakkolain menetykset tulevat olemaan noin kahdeksan prosenttia.

SAK:n hallituksessa naisvaltaisten liittojen solidaarisuuden AKT:tä kohtaa täytyy olla todella vahva, sillä niiden maksettavaksi tulee hinta, josta AKT:n jäsenet eivät taatusti itse maksa killinkiäkään.

Kaiken lisäksi luottamus ay-liikkeen ja hallituksen välillä on jäätynyt syksyn aikana liki nollapisteeseen.  Hallituksessa koetaan, että varsinkin Metalliliiton Riku Aalto (sd.) on esittänyt julkisuuteen outoja puheita hänen ja  pääministeri Juha Sipilän tapaamistensa jälkeen. Sipilän hallituksessa on yhä enemmän herännyt epäily, että kaiken takana tahtipuikkoa heiluttaa Sdp.

Eikä Sdp:lle luonnollisesti olekaan haittaa, että työmarkkinat kriisiytyvät. Hakaniemen suunnalla AKT:ssa ei nähdä mitään vikaa, vaan syypääksi leimataan EK ja Sipilän hallitus.  Antti Rinteen (sd.) puheet ”auttavasta kädestä” hallituksen suuntaan ovat hupaisia.

Oppositio onkin jo aloittanut oman pelinsä, jossa Musta Pekka pannaan ensin Etelärannan herrojen ja sitten Sipilän kouraan.

Tämä siis julkisesti. Kulisseissa AKT kirotaan SAK:ssa ja sen useimmissa jäsenliitoissa alimpaan manalaan, samoin muissa palkansaajakeskusjärjestöissä.

Kuvaavaa on tapa,  millä AKT on suhtautunut keskusjärjestöönsä SAK:hon. AKT ja Piirainen pyyhki SAK:lla ja sen puheenjohtajalla Lauri Lylyllä (sd.) pöytää mennen tullen. Päätöksistään AKT ei SAK:lle kertonut mitään ja Lylyn vetoomukset kaikuivat kuuroille korville.

Mielenkiintoista on, että AKT:ssa päätöksen sopimuksen hylkäämisestä teki käytännössä Piirainen itse omin päin. AKT:n hallituksessa asiaa ei ole käsitelty, viimeksi se oli koolla marraskuun alussa. MTV:n haastattelemat liiton hallituksen jäsenet eivät edes tienneet päättäneensä jättäytyä yhteiskuntasopimuksen ulkopuolelle, vaikka Piirainen muuta väittää.

AKT perusteli päätöstään sillä, ettei Elinkeinoelämän keskusliitto EK tee jatkossa keskitettyjä palkkaratkaisuja. Omia polkuja kulkevan AKT:n kannalta selitys on lähinnä koominen.

Ilman AKT:ta sopimus olisi ollut turha, sillä liitto voi pysäyttää Suomen viennin milloin tahansa milloin minkäkin tekosyyn nojalla.

Mutta sekin kannattaa muistaa, ettei yhteiskuntasopimuksen lopputuloksesta olisi ollut varmuutta muutenkaan, ei sen paremmin AKT:n kanssa kuin sitä ilmankaan.

Mutta kallis mies Suomelle on tämä Marko Piirainen.

Ja todettakoon siunatuksi lopuksi, että myös Etelärannan patruunat istuivat pelisilmänsä päällä, kun ajoittivat tupo-ukaasinsa juuri pahimpaan mahdolliseen aikaan.