Kolme karua tarinaa pieleen menneistä synnytyksistä: "En pystynyt enää edes huutamaan"

Videolla Anna-Riitta kertoo, miksi synnytti kotona – lääkäri kuitenkin varoittaa riskeistä.

Kerroimme aiemmin Sina Svanborgista, joka kertoi ensimmäisen synnytyksensä olleen kuin dramaattisesta elokuvasta. Sina kertoo, että koko synnytyksen aikana häntä hoiti jopa kahdeksan eri kätilöä. Myös lääkärit vaihtuivat koko ajan.

Kysyimme lukijoiltamme, millaisia pieleen menneitä synnytyksiä he ovat kokeneet. Tässä vastauksia!

"Kipuni ja supistukseni olivat olleet sietämättömät kaksi vuorokautta"

"Odotin esikoistani, kun viikko lasketun ajan jälkeen lapsivettä alkoi vuotamaan aamuyöstä. Odotimme kotona muutaman tunnin ja menimme supistusten alkaessa sairaalaan näytille, kätilö tarkisti vuodon ja totesi olevan lapsivettä.

Sain luvan mennä suihkuun helpottamaan oloani, jonka jälkeen tehtiin lapsivesitesti – suihkun takia negatiivinen. Kätilö kertoi, että selvästi on lapsivettä tihkunut, mutta eivät ajallisesti ota huomioon, kun testi ei ole positiivinen. Sain yliaikaisuuden takia lääkettä vauhdittamaan synnytystä, se sai aikaan järkyttävät supistukset.

Lue myös: Laura osoitti lautasen ja mittanauhan avulla, miksi äidit tarvitsevat aikaa synnytyksestä toipumiseen

Koska aukeamista ei tapahtunut, sain supistuksia estävää lääkettä – aamulla uudelleen lääkettä ja taas muutaman tunnin päästä estolääkettä. Tätä rumbaa kesti kaksi vuorokautta, kunnes kalvot puhkesivat lattialle ja testikin positiivinen. Tuomio oli alkuperäinen korkea vedenmeno, eli kalvoissa ylhäällä reikä. Lapsivesi oli vihreää...

Minulle ilmoitettiin synnytyksen olevan viimein käynnissä. Menin pallon kanssa suihkuun ja pian kätilö ilmoitti 'väärästä hälytyksestä', synnytys ei ollut käynnissä. En tiennyt, mitä uskoa ja kehen luottaa! Kipuni ja supistukseni olivat olleet sietämättömät kaksi vuorokautta, mikään lääke ei tehonnut, ei edes epiduraali. Minulle sanottiin 'eihän sua voi sattua noin, kun just ja just olet sentin auki! Toiset käy töissäkin vielä tuossa vaiheessa'. 

CRP on valkuaisaine, jonka määrä suurenee tulehduksissa ja kudosvaurioissa.

Muistan, kuinka makasin synnytyssängyllä selälläni kuin avuton ja sätkivä koppakuoriainen, joka ei pääse ylös. Crp ja kuume nousivat tasaiseen tahtiin, samaan tahtiin vaihtuivat myös kätilöt ja lääkäri. Sain tipalla oksitosiinia, joka lopullisesti katkaisi kamelin selän. Olin rukoillut leikkausta useaan kertaan, en ollut avautunut edes puoleen väliin. En pystynyt enää edes huutamaan.

76 tuntia vesien menosta astui huoneeseen minulle täysin uusi lääkäri. Muistan aina hänen sanansa: 'herranjumala, miksi tätä ei ole leikattu! Saliin valmius, kiireellinen sektio'. Olin samalla kauhuissani ja itkin onnesta, viimein tämä on ohi, mutta täälläpäin sektioon joutuu yksin – ilman kumppanin tukea.

Leikkaus sujui hyvin, tosin puudutteen vaikutus lakkasi, kun viimeiset hakaset kuroivat vatsani umpeen. Lasta näytettiin minulle pikaisesti ja vietiin isän luo. Vauva syntyi napanuora tiukasti kaulan ympärillä. Seuraava lapseni syntyi perustellusti muualla, 'normaalin ensisynnytyksen' tapaan. Ja siellä tulee syntymään myös tuleva kolmonen. Aika kultaa muistot, minulla ja ihanalla, terveellä pojallani on yhteinen taisteluarpi! Synnyttäjä, ilmaise avoimesti sekä napakasti tunteesi, ajatuksesi ja kokemuksesi, vain sinä voit todella tietää, kuinka sietämätöntä olosi on."
– Nimimerkki Lumina

"Sanoin ensimmäistä kerrosta viilettäessä auki, että tunto on"

"Toisessa sektiossa ei puudute toiminut. Sanoin ensimmäistä kerrosta viilettäessä auki, että tunto on, ja ei oikein uskottu, mutta kun aloin potkia, otettiin tosissaan – puutuneita jalkoja ei pysty liikuttamaan. Sitten minut nukutettiin.

Leikkausta edelsi erikoinen kierre ylipistosairaalaan ja keskussairaalan välillä. Yliopistosairaalassa hoidettiin vakavaa raskausmyrkytystä, kun taas lähisairaalassa osa oli sitä mieltä, että oli vain puhjennut verenpainetauti. Sattuman kaupalla jalan veritulppaepäilyn yhteydessä huomattiin mitätön virtaus napanuorassa, ja siitä tuli juosten lähtö sektioon.

Monen käänteen kautta on onni ollut matkassa, kun hieman toista kiloa painava poikani selvisi rankasta alusta, mutta hän tulee olemaan viimeinen hankkimani lapsi."
– Nimimerkki Keskospojan äiti

Lue myös: "Ajattelin, että lähtisin sieltä ilman vauvaa" – äiti sai synnytyksestä niin pahat traumat, että halusi kuolla

"Näin pitkään painajaisia, joissa tukehduin"

"Minulla oli niin sanottu etinen istukka, jonka vuoksi jouduin sairaalaan jo kuukausia ennen synnytystä. Synnytys käynnistyi rv. 32+4 verenvuodolla.

Minulle oli luvattu yleisanestesia, joka vaihtui juuri ennen synnytystä puudutukseen. Verenvuoto lisääntyi, minun intuboitiin hereillä ja sain noin 8000 milliä plasmaa. Veren omat hyytymistekijät eivät enää toimineet kunnolla.

Heräsin teholta; kehon lämpö oli 33 astetta, syynä se, ettei plasmaa ehditty lämmittämään ja kehoni oli aivan sekaisin massiiviverenvuodosta. Onneksi lapsi selvisi kuukauden tehohoidon ansiosta terveenä.

Näin pitkään painajaisia, joissa tukehduin. Tämä johtui intubaatiosta hereillä ollessani. Kun yritin ottaa selville, miksi näin meni, minun käskettiin olla kiitollinen siitä, että selvisimme synnytyksestä. Synnyttäjät, hankkikaa oma lääkäri/kätilö hoitamaan synnytystä"
– Nimimerkki Helena

Osittainen lähde: Terveyskirjasto