Rakkauden kesä jatkuu yhä, ainakin mielikuvissa. Ajossa Volkswagen Beetle Dune.
Tykkäsimme
- persoonallisesta olemuksesta
- mukavista istuimista
Emme tykänneet
- perusrakenteiden vanhahtavuus tuntuu
- jää jumiin hiekkadyyneille
Hipit ovat käyneet jo aikaa sitten parturissa, ja kukkaiskesän vaatteetkin on myyty jo pois lukuisilla kirppiksillä. Mutta aate elää yhä; Kalifornian lisäksi myös Saksassa ja Wolfsburgin tuotekehitysosastolla. Mikään muu ei selitä sitä, että VW ottaa lopultakin retrohenkisen Dune-version myyntiin. Suomeen auto ei tosin valitettavasti saavu lainkaan.
Hirvittävän nopea ei Dunen matka tuotantoon ole tosin ollut. Auto esiteltiin nimittäin ensimmäisen kerran konseptina vuonna 2000. Onneksi ensikoeajon jälkeen on helppo sanoa, että odotus palkitaan. Dune on ehta tunnelman nostattaja, joka saa kaikki heti hyvälle tuulelle.
Dunen muutokset eivät ole oikeastaan sen suurempia kuin muissakaan VW:n Cross-tuotteissa. Dunen sentillä korotettu maavara, muhkeammat puskurit, alahelmat, mustat pyöränkotelot, 18-tuumaiset pyörät sekä isompi spoileri luovat sille perus-Beetleä räväkämmän ja maskuliinisemman ilmeen. Raideleveyksiä on myös kasvatettu 14 millillä.
Ohjaamoon tuovat puolestaan pirteyttä keltaoranssi kojelauta, mittariston kehykset sekä istuimien ja ratin punokset. Sopivasta rantamusasta vastaa 10 kaiuttimen läpi kantautuva ja 400 watin teholla ulos tuleva sointi.
Nimestään huolimatta Dunella ei kuitenkaan kannata lähteä surffailemaan dyyneille, sillä auto on etuvetoinen. Myöskään moottorivalikoima ei innosta revittelmään. Pääsimme ensikoeajolla USA:ssa myyntiin tulevan 1,8-litraisen ja 170-heppaisen bensaturbon rattiin. Kyyti on mukavaa muttei järin ripeää. Voimakaan ei puhu niin paljon kuin 250 Newtonmetristä odottaisi.
