Uusi Superb jatkaa edeltäjänsä vahvuuksilla. Käsittämättömät tilat, fiksut arkeen istuvat ratkaisut sekä tietty understatement istuvat suomalaiseen luonteeseen.
Muistan vieläkin ensitutustumiseni ensimmäisen sukupolven Superbiin. Olin yksi ensimmäisiä toimittajia, joka sai auton alleen Helsingissä. Se oli silloin pitkälti VW-konsernin tarvikehyllystä otetuista osista kasattu edustava auto, jota ei ensisilmäyksellä olisi uskonut Skodaksi. Testasin asiaa teippaamalla kaikki Skodan logot piiloon ja kysymällä ihmisiltä, mikä merkki kyseessä on. Todella harva osui oikeaan.
Nyt merkistä ei voi erehtyä, jos seuraa vähänkin autoalaa. Tuore Superb on vienyt Skodan vain terävän muotokielen vieläkin astetta pidemmälle. Superb näyttää hyvältä. Sen olemus on aiempaa itsevarmempi. Levennys ja madallus ovat tuoneet autoon myös lisää dynaamisuutta. Ainoastaan suoraan keulasta katsottuna auton ilmeessä on jotain outoa.
