Uusi Superb jatkaa edeltäjänsä vahvuuksilla. Käsittämättömät tilat, fiksut arkeen istuvat ratkaisut sekä tietty understatement istuvat suomalaiseen luonteeseen.
Muistan vieläkin ensitutustumiseni ensimmäisen sukupolven Superbiin. Olin yksi ensimmäisiä toimittajia, joka sai auton alleen Helsingissä. Se oli silloin pitkälti VW-konsernin tarvikehyllystä otetuista osista kasattu edustava auto, jota ei ensisilmäyksellä olisi uskonut Skodaksi. Testasin asiaa teippaamalla kaikki Skodan logot piiloon ja kysymällä ihmisiltä, mikä merkki kyseessä on. Todella harva osui oikeaan.
Nyt merkistä ei voi erehtyä, jos seuraa vähänkin autoalaa. Tuore Superb on vienyt Skodan vain terävän muotokielen vieläkin astetta pidemmälle. Superb näyttää hyvältä. Sen olemus on aiempaa itsevarmempi. Levennys ja madallus ovat tuoneet autoon myös lisää dynaamisuutta. Ainoastaan suoraan keulasta katsottuna auton ilmeessä on jotain outoa.
Osat ovat edelleen VW-hyllystä; uutta modulaarista pohjalevyä myöten. Mutta auton kehityksestä ovat vastanneet nyt Skodan ihmiset, jotka ovat tuoneet autoon omat lisänsä. Superb ei olisi Skoda ilman Simply Clever -ratkaisuja. Niitä on autossa todella paljon. Sateenvarjojakin on nyt kaksin kappalein, eli etumatkustajakin pysyy kuivana.
Uuden ulkoilmeen ohella myös auton varustelista on päivitetty ajan tasalle. Tarjolla ovat oikeastaan kaikki modernit turva- ja viihdeherkut. Kuinka paljon niitä autoonsa haluaa, se riippuu varmasti sekä lompakon paksuudesta että omista mieltymyksistä.
Kokonaisuus vakuuttaa. Superbissa on paljon hyvää. Samalla siinä on muutamia piirteitä, jotka pistävät miettimään sitä, onko VW-perheessä haluttu tahallaan pitää pieni hajurako Passatin ja Superbin välillä. Superb voisi nimittäin olla pari pikkuasiaa viilaamalla vielä selvästi parempi tuote.
