Renault muistuttaa aina välillä R.S.-malleillaan, että myös sillä on urheilulliset geenit ja osaava moottoriurheiluosasto.
Ei tuoda Suomeen
Tykkäsimme
- nopeutuneesta automaattivaihteistosta
- napakoituneesta jousituksesta
- terävöityneestä ajettavuudesta
- urheilullisista istuimista
Emme tykänneet
- turbo syö yhä ajamisen railakkuutta
- ei manuaalivaihteistoa
Muistan ensimmäisen kokemukseni sportti-Cliosta vielä erittäin hyvin. Tuo auto oli Clio Williams, jota vei 2-litrainen ja 147-heppainen bensakone. Ajoin sitä nuorena pojankoltiaisena heinäkuussa 1993 Ranskassa. Tuota autoa voi pitää tavallaan nyt allani olevan Clio R.S. Trophyn esi-isänä.
Aika tietysti kultaa muistot, mutta Clio Williamsissa oli särmää ja luonnetta. Siksi sen viimeisin perillinen eli 200-heppainen Clio R.S. oli sitä ajettuani pettymys. Enkä ollut mielipiteissäni yksin, Renault on saanut runsaasti pyyhkeitä auton hieman laimesta suorituskyvystä ja pehmeästä luonteesta.
Galleria
Onneksi ranskalaiset ovat ottaneet kritiikistä onkeensa, ja muokanneet autosta hieman räväkämän version. Ja muutokset eivät todellakaan rajoitu pelkästään moottorin virittämiseen lastulla. Kone kiertää nyt hieman ylemmäs, rajoitin hakkaa vastaan 6 800 kierroksen kohtalla – mutta vain ensimmäisellä kolmella vaihteella. Muilla vaihteilla rajoitin on asetettu 6 500 kierrokseen.
Kone myös vastaa kaasun herkemmin, ja kuusiportainen kaksoiskytkinvaihteisto vaihtaa vikkelämpään pykäliä silmään – 40 prosenttia nopeammin normaali- ja sporttiasetuksella, ja 50 prosenttia nopeammin kisa-asetuksila. Vielä vikkelämmältä vaihdot tuntuvat, kun kuski käskee vaihteistoa ratin vivuilta. Vipujen liikerataa on lyhennetty kolmanneksella, eli vaihtotapahtuma tuntuu nopeammalta jo näinkin.
Ajettavuutta parantavat myös entistä nopeampi ja siten suorempi ohjaus sekä selvästi jäykentynyt taka-akseli. 220-heppaisen Trophyn alla rullaavat 205/40 R 18 Michelin Pilot Super Sport -renkaat. Ne pitävät tiessä erittäin hyvin, vaikka koeajolenkille osuu hyvin kosteat olosuhteet.