Taipalsaarelainen Risto Järvisalo pyytää kalansa kivikauden menetelmillä. Pyydykset hän rakentaa itse eikä niissä taatusti käytetä muoviosia tai nailonia.
Kesällä tekee mieli kalaan ja kaupasta saa valmiit välineet. Kaikkia se ei tyydytä. Järvisalo pyytää kalat vaikeimman kautta. Kaikki välineet on itse tehtyjä, kuten noin nelimetrinen pajusta ja katajasta värkätty näyttävä vastavirtapyydys.
– Malleja on koukuista ja jonkin verran materiaaleja, mutta kalastustapa on se mitä haetaan koko ajan. Siitä ei ole käytännössä minkäänlaista tietoa. Se on tämän homman suola, Järvisalo perustelee.
Talvipilkki linnun sulasta
Kivikautista onkea heitettiin ehkä satoja vuosia kädellä ennen kuin keksittiin sitoa se vapaan. Järvisalon ongessa koukku on luuta, siima nokkoskuitua ja yhteen ne on sidottu koivuntuohitervalla. Paino on veteen liukenevaa tuhkaa ja pihkaa. Takuulla luomua eikä saastuta.
Järvisalo levittää joen töyräälle peuran taljan, jonka päälle on kasattu kymmeniä erilaisia pyyntivälineitä, puolivalmiita pyydyksiä ja monen sortin kivikautista pyydysmateriaalia. Kivikautinen talvipilkkikin löytyy.
– Tässä on linnun sulan ruoto ja se on vielä murrettu täältä. Tämä on hyvin herkkätuntoinen, Järvisalo esittelee taipuisaa vapaansa.
Tutkimista ja kokeilua
Kivikauden kalastuksessa erotetaan ainakin isku, pisto,sulku, saarto, verkko, koukku ja patokalastus.