Suomalaisessa sarjakiekossa on harvoin nähty sellaisia mitalijuhlia kuin keskiviikkona Porissa.
Jääkiekon SM-kullan vieneen Ässien pelaajat kiersivät jäätä yksin, perheenjäsentensä kanssa, Kanada-maljan kanssa. Uudestaan ja uudestaan.
Ja täyteen myyty halli pauhasi. Se oli saanut kokea täydellisen huuman 35 vuoden tauon jälkeen. Kenelläkään ei ollut kiire kohti koppia.
Humussa taisi olla häivähdys epäuskoa, vaikka porilaisten pudotuspelitaival olikin maalivahti Antti Raannan johdolla mainio. Niin syvällä Ässät oli vielä vuoden vaihtuessa.
- Ei kukaan ajatellut, että tässä käy näin. Se on pitkä tarina. Olen kirjoittanut kaiken ylös pitkin kautta, koska niihin on hauska palata. Vaikka harvoin niihin tulee palattua, sanoi Ässien kultaluotsi Karri Kivi kuohuviiniltä tuoksuneessa pukukopissa.
Vaikuttava hiljainen koppi
Ässät pelasi alkukauden alavireisesti ja Kivelle huudettiin potkuja kilpaa. Ensi kaudella vastuun ottavan Pekka Virran sopimus julkaistiin joulukuun lopussa.
Päälle ykkössentterin tontilla piste per peli -tahdilla tehoja nakuttanut Stephen Dixon lähti KHL:ään tammikuussa.
Ja sitten peli naksahti kohdalleen.
- Urheilussa onneksi on mahdollisuudet sattumalla ja ihmeellisyyksillä, johon se liittyi. Se oli yksi kirsikka siihen. Saman tien koko ryhmä avautui. Se tapahtui viikossa, Kivi muistelee.
Rypemisen loppuhetkillä Kivi sanoo pitäneensä Ässien kopissa palaverin, joka on paras, missä hän on koskaan ollut mukana. Hän ja pelaajat katsoivat toisiansa silmiin. Yhteinen päätös oli, että peli paranee. Se päätös piti.
- Tämä koppi oli hiljainen kuin kirkko. En ole ollut koskaan yhtä vaikuttavassa tilassa, vaikka olen ollut monessa mukana. Pojat oli tosissaan, että nyt loppuu rääpiminen.
Keskiviikkona pelin jälkeen hiljaisuus oli Ässien kopista kaukana. Musiikki pauhasi ja juoma virtasi Ässien juhliessa.