Mystisistä vatsavaivoista kärsineen ex-hiihtäjän Mona-Liisa Nousiaisen vaivojen todellinen laatu selvisi karulla tavalla. Lopullinen diagnoosi sai itse lääkärinkin vakavaksi. Mona-Liisa – urheilija, muusikko, ihminen -elämänkertateoksessa kerrotaan, miten Nousiainen sai kuulla syöpädiagnoosistaan.
Nousiainen hakeutui ensimmäisen kerran Suomen hiihtomaajoukkueen vastuulääkärinä toimineen Maarit Valtosen pakeille kesällä 2016 närästysoireiden vuoksi. Nousiainen pääsi mahalaukun tähystykseen, mutta tutkimuksissa ei ilmennyt mitään poikkeavaa.
Syksyllä 2017 Nousiainen huomasi napansa vierestä pullistuman. Nousiainen kärsi jo tuolloin närästyksestä, eikä syöminenkään onnistunut aina täysin vaivatta. Keväällä 2018 oireet kuitenkin pahenivat, joten Nousiainen lähetettiin jälleen mahalaukun tähystykseen.
Lääkärit huomasivat poikkeavuutta, mutta tulokset tulivat puhtaina takaisin. Vaikka kaikki viittasi pahanlaatuiseen sairauteen, ei sille saatu todisteita. Lääkärit kävivät tutkimustuloksia läpi rauhoitellen Nousiaista.
Tilanne kuitenkin muuttui, kun Nousiainen lähetettiin Helsingin yliopistolliseen sairaalaan. Potilaskertomuksen vuoksi Nousiaista hoitanut lääkäri ei osannut odottaa omaa diagnoosiaan.
– Se lääkäri Meilahdessa vielä lisäsi, että koska olet siinä hyvävoimaisen näköisenä, ei ole mitään hätää. Ääni muuttui, kun uusi tähystystutkimus alkoi. Lääkäri joutui siinä hetkessä toteamaan, että oltiin pitkällä. Hän meni hiljaiseksi ja valkoiseksi, Nousiaisen aviomies Ville kertoo kirjassa.
LUE MYÖS: Mona-Liisa Nousiaisen leski avoimena vaimonsa kuolemasta – äidin tilanne kerrottiin lapselle hyvin pian diagnoosin jälkeen: "Lapset ovat sen verran fiksuja"
Tutkimuksessa otetut koepalat paljastivat viikkoa myöhemmin pitkälle edenneen syövän laadun. Toivoa selviytymisestä ei juurikaan ollut.
– Niistä koepaloista se sitten löytyi. Kovasti toivottiin, että löydös olisi ollut lymfooma, jossa ennuste on valtavan paljon parempi – mutta ei. Mona-Liisa ja Ville ovat itsekin sanoneet, että kaikki meni pahimman kautta. Missään vaiheessa ei annettu toivoa, mihin tarttua, hiihtomaajoukkueen lääkärinä toiminut Maarit Valtonen muistelee.
"En enää pelkää"
Vaikka diagnoosi oli lohduton, oppi Nousiainen kuitenkin hiljalleen hyväksymään asian. Nousiainen pohti kuitenkin usein kysymyksiä, joita jokainen kuolemansairas taitaa jossakin vaiheessa pohtia.
– En enää pelkää niin paljon. Jotenkin olen joutunut hyväksymään, että se tapahtuu, mutta vaikeaa on. Hyväksyminen on kuitenkin ainoa tie, jonka avulla voin nauttia loppuajasta. Miksi minä en saa jatkaa elämää, mutta muut saavat? He saavat olla onnellisia tai olla olematta. Minä en saa olla kumpaakaan. Se tuntuu niin väärältä. Miksi minä en saa nauttia, Nousiainen muistaa pohtineensa.
Heinäkuussa Nousiaisten perhe päätti lähteä Helsinkiin Linnanmäelle, koska Isabella-tytär oli toivonut huvipuistoretken toteutuvan ennen äitinsä kuolemaa. Syntymäpäiväänsä viettäneen Nousiaisen olo oli jo niin heikko, ettei hän jaksanut oikein kävellä.
Nousiainen jätti suosiolla Linnanmäen hurjimmat laitteet väliin, mutta nousi Vuoristoradan ja Tulireen kyytiin kahdesti. Nousiaisen sanat aviomies Villelle paljastivat, että hän tiesi loppunsa olevan lähellä.
– Viimeistä kertaa Tulireessä Mona katseli kaihoisasti taivasta kohti ja haaveili. Hän sanoi hiljaa itsekseen, että "nyt mennään, nyt mennään viimeistä kertaa". Hän tiesi, että kaikki, mitä tapahtuu, tapahtuu todella viimeistä kertaa, Nousiaisen aviomies Ville Nousiainen kertoo.
Vaikka kivut olivatkin kovat, Nousiainen halusi viettää viimeiset päivänsä puuhastellen eri asioita, eikä viettää aikaansa sängyn pohjalla.
– Vaikka Mona-Liisalla oli kipuja, hän oli onnellinen. Pääsi tekemään ja olemaan mukana, kun koko kesän ajan oli pitänyt olla hoitojen takia pääasiassa kotona, Ville Nousiainen toteaa.
Sairauden edetessä Nousiainen teki päätöksen, että halusi kuolla kotonaan Kouvolassa. Lopulta syövän uuvuttama Nousiainen menehtyikin juuri kotonaan 36-vuotiaana 29. heinäkuuta 2019, vain yhdeksän päivää perheen yhteisen Linnanmäki-retken jälkeen.
– Sanoin, että haluan kuolla kotiin. Ville oli heti samaa mieltä, että olen kotona viimeiseen asti. Isabellakin haluaa olla läsnä, kun nukun pois.
– Loppu pelottaa minuakin. Sanotaan, että silloin on usein rauhallinen. Kroppa väsyy eikä vain herää enää. Toivon, ettei kuolema olisi kovin tuskainen, Nousiainen kuvaili tuntemuksiaan.
LUE MYÖS: Krista Pärmäkoskelta koskettava kirjoitus menehtyneestä Mona-Liisa Nousiaisesta – nosti esiin tärkeän yhteisen kokemuksen
Viimeisinä päivinään Nousiaisen sanat toivat pientä lohtua aviomies Villelle.
– Mona sanoi, että jos kuolema on tällainen, ei tämä niin paha olekaan, on hyvä olla ja näen valoa. Hän oli varmaan käynyt jo toisella puolella. Aikaisemmin Mona pelkäsi kuolemaa. Oli lohduttavaa, ettei se hänestä ollut enää niin kamalaa, Ville Nousiainen kertoo.
Lainaukset ovat Laura Arffmanin kirjoittamasta Mona-Liisa – urheilija, muusikko, ihminen -kirjasta (Gummerus).