Keskiviikkona hehkutellaan jälleen kirjallisuuden Finlandia-palkintoja, mutta onko palkinto enää ajan tasalla? Kaunokirjallisuuden Finlandia täyttää 40 vuotta ja se on jaettu samalla kaavalla jo 30 vuotta. Kirjallisuuspiirejä kismittää eritoten runojen ja novellien tilanne, niitä ei kelpuuteta tähän kaunokisaan lainkaan. Kirjailijaliiton mielestä pitäisi perustaa neljäs Finlandia-palkinto.
– Tuntuu luovuttamiselta, jos vain ajatellaan, että runot eivät myy. Tämähän ei pidä lainkaan paikkaansa, vakuuttaa Kirjailijaliiton puheenjohtaja Ville Hytönen.
– Lavarunoustapahtumissa puistot ja ravintolat ovat täynnä kansaa, innostuneita runouden kuulijoita, lukijoita ja ostajia.
Palkinnon järjestelyistä vastaavan Kirjasäätiön näkemys on ollut jo vuosikymmeniä se, että runoutta, novelleja, aforismeja ja esseistiikkaa ei kannata tähän kaunokirjallisuuskisaan ottaa, koska ne eivät myy.
Väärien voittajien alku
Ensimmäisen Finlandia-palkinnon 1984 voitti ankara yhteiskuntakriitikko Erno Paasilinna (1935 – 2000) novellikokoelmallaan Yksinäisyys ja uhma. Ja lähivuosina raati valitsi voittajiksi milloin aforismiskokoelmia tai runoutta. ”Vääriä” kirjoja.
Kustantajat ja kauppiaat alkoivat hermostua. Palkinto oli perustettu nimenomaan kirjallisuuden myynnin edistämiseksi.
Asia ratkaistiin jo 1990-luvun alussa, kaunokirjallisuuden Finlandia-kisaan alettiin hyväksyä vain romaaneja. Myyntiluvut pomppasivat kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin.
Eniten myytyjä voittajia ovat Sofi Oksasen Puhdistus (230 000 kpl., v. 2008), Ulla-Lena Lundbergin Is, suomeksi Jää (140 000, 2012) ja Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie (134 000, 2002).
Lue myös: Finlandia-palkinnon valintatapa herättää närää: "Ihan selvästi sirkusta"
Palkinto ei ole enää ostopäätös
Viime vuosina voittajien menestys kassoilla on pudonnut huomattavasti painetun kirjallisuuden myynnin laskiessa, mutta syitä on muitakin, arvioi Kirjailijaliiton puheenjohtaja. Finlandia-palkinto ei enää ohjaile myyntipäätöksiä entiseen tapaan.
– Nuorempi polvi löytää kirjallisuutta ja suosittelijoita sosiaalisen median kautta, arvelee Ville Hytönen.
Kirjailijaliiton puheenjohtaja toivoo joka tapauksessa, että Kirjasäätiö tarkistaisi linjauksiaan ja huomioisi kaiken kaunokirjallisuuden.
Taidekirjallisuus takaisin
– Kirjasäätiö voisi harkita neljännen Finlandia-palkinnon perustamista nykyisten romaanipalkinnon, lasten- ja nuortenkirjallisuuden sekä tietokirjojen oheen.
– Korkeatasoinen taidekirjallisuus; runot, aforismit, novellit ja esseistiikka ansaitsisivat oman palkinnon. On valitettavaa, että ajatellaan vain, että nämä eivät myy. Asia voisi olla toisin, jos ne saisivat enemmän huomiota, pohtii puheenjohtaja Hytönen.
Palkinnon järjestävä Kirjasäätiö ei innostu palkintosarjojen lisäämisestä.
– Kyllä me pohdimme, pitäisikö jotain muuttaa, mutta toistaiseksi ei, toteaa Kirjasäätiön pääsihteeri Elina Lahdenkauppi.
– Palkintojen lukumäärän lisääminen hajottaisi entisestään sitä näkyvyyttä, jota pyrimme kirjoille saamaan.
Vielä runsaat 10 vuotta sitten kolme palkintoa jaettiin eri päivinä, mutta tänään yhtenä iltana YLE:n televisioimassa lähetyksessä. Kaunokirjallisuuspalkinto nousee yleensä ylitse muiden ja mediahuomion saaminen on entistä vaikeampaa. Tällaiseen kisaan ei nyt Kirjasäätiön mukaan mahdu lisää lajeja.
Lue myös: Yksi näistä teoksista saa kaunokirjallisuuden Finlandian – Miki Liukkosen romaani on ehdolla
Joulu määrää kisan tahdin
Esiraadit tuskailevat aina sen kanssa, että kuuden kirjan valitseminen finaaliin on todella vaikeaa, koska hyviä kirjoja on paljon enemmän. Pitäisikö finaaliin nostaa enemmän kirjoja tai julkaista ensin jonkinlainen pidempi lista, vaikkapa 12 kirjaa, joista seulotaan sitten kuusi finalistia?
Tämäkään ei taida onnistua palkintoprosessin erittäin tiukan aikataulun takia. Lokakuun puoliväliin mennessä kustantajien tulee lähettää ehdokkaansa ja yhdessä kuukaudessa esiraadit valitsevat kirjat kolmeen finaaliin.
– Mikä lisäarvo olisi tällaisella pidemmällä listalla? kysyy pääsihteeri Elina Lahdenkauppi.
– Enemmän tyytyväisiä kirjailijoita, jos vaikka 12 huomioitaisiin ”pitkällä listalla”, vastaa toimittaja.
– Ja sitten enemmän pettyneitä, naurahtaa Lahdenkauppi.
Tällaisen puoleentoista kuukauteen puristetun palkintorumban syy on tietysti joulu. Valinnat tehdään joulumarkkinoita varten.
– Aikaisemminkaan ei voida aloittaa, koska kirjoja ilmestyy vielä syksylläkin. Toki lokakuun puolivälin jälkeen ilmestyneet teokset otetaan aina seuraavan vuoden kisaan, muistuttaa pääsihteeri Lahdenkauppi.
Laadulla saa äänensä kuuluviin
Finlandia-palkinnon tasosta ei saada vääntöä Kirjailijaliiton ja Kirjasäätiön välillä. Esiraadin tehtävä on nasevasti määritelty: pitää löytää korkeatasoista kirjallisuutta. Valitsijat ovat tässä Ville Hytösen mukaan onnistuneet.
– Viime vuosien voittajat ovat olleet todella korkeatasoista kirjallisuutta, kehuu Kirjailijaliiton puheenjohtaja.
Yksi heistä on viime kisan 2022 voittaja Iida Rauma koulukiusaamista ja lasten sortoa rankasti analysoivalla romaanillaan Hävitys, tapauskertomus. 30 000 euron palkinto toi helpotusta arkipäivään, mutta yhtä tärkeää kirjailijalle on saada ääntä teoksensa sanomalle, lasten puolesta.
– Voitto merkitsi tosi paljon. Hävitys on kaunokirjallinen ja taiteellinen teos, mutta myös yhteiskunnallinen kirja. Ehdottomasti haluan sanoa kirjallisuudellani jotain merkittävää ja palkinnon ansioista kirjani tulee laajemmin luetuksi. Tämä on tosi tärkeää, vakuuttaa Iida Rauma.