Kirjailija Lorna Byrnen mukaan haastattelua seurasi joukko enkeleitä - "Suojelusenkelisi on todella kaunis"

Lorna Byrne tietää, että moni pitää hänen enkelipuheitaan täydellisenä huuhaana.

 – Voin vain kertoa, mitä näen joka ikinen päinä. Teen, mitä Jumala on pyytänyt minua tekemään. Kerron viestin ja on oma tehtäväsi päättää. Ihmiset sanovat minusta joskus hirveitä asioita. Olen tavannut monia - myös toimittajia ja tv-esiintyjiä, jotka ovat skeptikkoja ja sanovat, etteivät usko. Usein jälkikäteen he sanovat, että annoin heille ajattelemisen aihetta.

 – En voi todistaa, että suojelusenkeli on olemassa. En voi todistaa, että Jumala on olemassa. On paljon nuoria ihmisiä, jotka lähestyvät minua. He esimerkiksi  pysäyttävät kadulla ja kertovat, että olen antanut heille uskon ja toivon johonkin. Maailma tarvitsee enemmän toivoa.

Byrne vetää kirkkoihin kuulijoita.'

 Kirkot täyttyvät

 – Myös Irlannissa ihmiset eroavat kirkosta, mutta ollessani kirkossa puhumassa ovet on pitänyt lukita, koska ihmisiä on tullut niin paljon. Ihmiset istuivat lattialla ja alttarilla ja sakastissa, jonne ovi oli auki. Pappi pyysi minua tulemaan takaisin, jotta kirkko saataisiin taas täyteen.

– Kirkko antaa minulle tukensa. Tosin eräs piispa sanoi tuntemalleni papille, että Lorna voi tulla kirkkoon puhumaan, mutta älä kerro kenellekään, että annoin luvan. He ovat myös hieman peloissaan. Olen puhunut kristityille, muslimeille, juutalaisille. Olen puhunut monissa kirkoissa.

– Meidän tulisi olla hengellisempiä, tehdä oikeita valintoja. Meidän täytyy oppia rakastamaan itseämme, jotta voimme rakastaa vierasta, jotta voimme auttaa. Meistä on tullut kylmäsydämisiä. Elämä ei ole vain materiaa. Tulisi ajatella pakolaisia. Jos on kaksi takkia, mutta toisella ei yhtään, sinun tulisi antaa toinen pois. Pyydän kaikkia olemaan hyvä samarialainen tästä hetkestä, tästä joulusta lähtien.

Enkeleitä hiuksissani on Byrnen esikoisteos. Hän on kirjoittanut enkeleistä yhteensä neljä kirjaa.

Pahuus vastapuolena

– Enkelit antoivat minun nähdä pahuutta, kun olin hyvin pieni. Myöhemmin aikuisena Jumala näytti minulle toisen puolen. Kutsun itse toista puolta saatanaksi ja tänä päivänä tuon toisen puolen olemassaolo on hyvin selvää.

– Kuuntelemme toista puolta enemmän kuin suojelusenkeleitämme, koska pidämme materiaalisia asioita tärkeämpinä. Tiedän, että tarvitsemme materiaa, mutta itseltään pitää kysyä, mitä me oikeasti tarvitsemme ja voinko jakaa sen. Suojelusenkelit antavat pieniä omantunnontuskia. Lapsella omantunnontuskat näkyvät selvästi, mutta aikuiset eivät enää välitä. Suojelusenkelisi kertoo, että teit väärin. Se rakastaa sinua silti hyvin paljon.

– Ihmiset etsivät henkisyyttä ja elämän tarkoitusta. Jotkut lähtevät väärille poluille. Kaikki vastaukset löytää raamatusta ja henkisyyden sielustasi.

– En tiedä tulevaisuuttani. Se on Jumalan käsissä, enkä koskaan kysy, mitä huominen tuo tullessaan. Jumala pyytää minua taistelemaan kaikkien ihmisten puolesta. Olen sanonut, että mikäli kaikki ihmiset tulisivat vuorelle, jonka huipulla on turvassa, mutta kaikista pahimmat ihmiset olisivat tippumassa, tulisi minun pelastaa heidätkin. 

Haastattelun loputtua Lorna Byrne halaa jälleen lämpimästi ja kertoo kuvaajalle, että tämän ympärillä pyörii useampi enkeli.