Toimittaja Maarit Tyrkön (nyk. Huovinen) tänään ilmestyvä kirja Tyttö ja nauhuri kertoo totuuden hänen ja presidentti Urho Kekkosen suhteesta.
Toimittaja Maarit Tyrkkö tutustui presidentti Urho Kekkoseen vuonna 1974. Suhde sai alkunsa, kun Suomen kuvalehden toimittajana työskennellyt 27-vuotias Maarit lähetettiin tekemään haastattelua leikkauksesta toipuvasta Kekkosesta.
Kekkosen ja Tyrkön suhteen laatu herätti pohdintoja, eikä vähiten 47 vuoden ikäeron takia.
Tyttö ja nauhuri -kirjasta (Wsoy) selviää, että Tyrkön suhde vanhenevaan presidenttiin oli lämmin ja hellä. Tyrkkö pääsi pian presidentin sisäpiiriin, ja he alkoivat harrastaa tiivistä kirjeenvaihtoa.
Kekkosen Maaritille lähettämät kirjeet alkoivat usein sanalla rakas.
21.6.1975
Rakas Maarit.
En tiedä etkä Sinä tiedä, miten se on näin käynyt. Mutta sen tiedän – ja sen tiedät Sinä – että se on todella näin käynyt.
Ajattelen ja kaipaan Sinua. Tämä tuntuu joskus yhtä hyvältä kuin epätodelliselta.
Kirjassaan nykyisin Huovisena tunnettu toimittaja kertoo presidentin pyytäneen pitämään hänestä huolta. Kekkonen pyysi myös, ettei toimittaja päästäisi hänestä irti.
Kekkonen kuvaili suhdetta sanoilla lämmin ystävyys ja rakkaus, joka perustuu keskinäiseen arvonantoon ja yhteiseen kieleen.
"Yhdessä totesimme, että »hulluahan tällainen toisen ihmisen läsnäolon kaipuu on, siinä ei ole muuta järkevää tekijää mukana kuin se, että tämä on totta». Ja näinkin presidentti sanoi: »Varmaan on ollut hyödyllistä, kun emme ole pitkään aikaan tavanneet, se on sitonut meidät yhä enemmän kiinni toisiimme.» Kuin teini-ikäiset tunsimme potevamme ikävää!"
Päivämäärä on 12.7.1975.
Rakastettu Maarit.
Jumalauta. Minulla ei kai koskaan ollut ketään niin ikävä kuin oli Sinua tänään.
Miten hitolla se yllätti ja voitti ja valloitti juuri tänään niin perusteellisesti.
Maarit ymmärsi presidentin kaivanneen ympärilleen iloa ja seuraa. Kaksikon välille kasvoi ymmärrys, ystävyys, luottamus ja yksityisyys. Lavajärven-reissulla kaksikko jopa yöpyi samassa sängyssä.
"Takahuoneessa oli presidentille valmiiksi pedattuna leveä kahden hengen kerrossänky. Kun presidentti oli ottanut vakiopaikkansa, tuntui kovin luonnolliselta, että kömmin hänen viereensä tilavalle alapedille."
"Myös vieressä oleva lämpö tuntui hyvältä. Väsyneinäkin meillä oli molemmilla sama syvä alitajuinen toisen ihmisen läsnäolon kaipuu. Siinä maatessamme yksinäisyys katosi, uni voitti ja vangitsi uupuneet."
"Aikuisesti sanoen: kehittymässä ei ollut seksisuhde, vaan jotakin paljon enemmän, jotakin suurta ja kestävää. Jotakin sellaista, joka avautuisi ajan myötä. En tulisi koskaan olemaan yksi presidentin naisista, mutta hänen tyttönsä ja toimittajansa kyllä. Aamulla heräsimme nauruun: Missäs sitä oikein oltiin?"