Jan Vapaavuori: Ensimmäinen pormestari (Otava 2022)
Viime syksynä Helsingin pormestarin viran jättänyt Jan Vapaavuori kertoo kirjassaan Ensimmäinen pormestari neljän vuoden toimikaudestaan.
Aiemmin pääkaupungissa oli kaupunginjohtajia, jotka saivat sitten ylipormestarin arvonimen. Vapaavuori oli puolestaan virallisesti ensimmäinen pormestari ja odotuksista huolimatta hän ei saanut ylipormestarin arvonimeä. Vapaavuori pohtii, että syynä tähän oli varmaankin hänen nuoruusaikansa rötökset.
Vapaavuoren kirjasta jää kuva, että ensimmäinen Helsingin pormestari oli varsinainen Durasell-pupu, joka halusi tietää kaikista kaupungin toiminnoista mahdollisimman paljon, valvoa tekemistä ja toiminnan laatua ja sanoa myös suorat sanat, jos asiat eivät edenneet riittävän oikeaoppisesti.
Tuotokset eivät aina tyydyttäneet
Vapaavuori myöntää itsekin, että hänellä oli tapana puuttua mitä moninaisimpiin yksityiskohtiin. Hän sanoo tätä puuttumista sparraamiseksi, auttamiseksi ja perään katomiseksi - ja tämänkin jälkeen "törmäsimme usein siihen, ettei virkakunnan valmisteluun liittyvä tuotos tyydyttänyt meitä laadullisesti".
Vapaavuoren tarkoitus on ollut varmaankin kertoa, että johtajan täytyy olla tietoinen kaikesta organisaatiossaan tapahtuvasta mutta todellisuudessa kirjasta huokuu ajatus, että monet kaupunginhallinnon toimijat ovat alisuoriutujia tai muutoin vain laiskoja ja tämän takia heitä pitää valvoa ja ohjata paremmiksi työntekijöiksi. Osa mahdottomista tapauksista saatettiin eläkkeelle.
Kun jotkut ovat epäilleet tämän kirjan olevan jonkinlainen presidenttipeliin mahdollisesti pyrkivän Vapaavuoren tilinteko pormestarikaudestaan, voisi ajatella, että Vapaavuori haluaa kertoa kirjassaan, kuinka hän johtajana eli presidenttinä toimisi. Osa ihmisistä voisi jopa tykätä Vapaavuoren suoraviivaisesta tomintatavasta.