Eveliina Talvitie: Miten helvetissä minusta tuli feministi? (WSOY 2016)
Eveliina Talvitie kirjoittaa hauskasti ja mukaansatempaavasti elämästään tyttönä ja naisena. Kirja on eräänlainen pamfletti naisena olemisen erilaisuudesta verrattuna miehiin.
Kirjassa ei oteta mielestäni kiivaasti kantaa vaan enemmänkin ihmetellään, miksi samat asiat sukupuolitetaan ja miksi ihmiset arvioivat hyvin eri tavalla asioita sen mukaan, tekeekö niitä mies vain nainen.
Pienillä muutoksilla tästä olisi saanut kiinnostavan romaanin, sillä kirja on hyviin omaelämänkerrallinen kehityskertomus.
Luvut ovat lyhyitä, muutaman sivun huomioita Eveliina Talvitien ja hänen ystäviensä elämästä. Etenkin omaelämänkerralliset huomiot ovat kiinnostavia, sillä ne konkretisoivat hyvin, kuinka erilaisia tyttöjen ja poikien elämä on. Talvitie kertoo esimerkiksi, että hänen ollessaan hyvin nuori naapurin pojat kuvailivat hänen rintavarustustaan vähäiseksi ainakin verrattuna tuolloin kuuluisaan Samantha Foxiin. Samanlaista ulkonäkökeskeistä huutelua tuntuu naisen elämässä olevan kymmeniä vuosia.
"Tytöille arvioita alkoi tipahdella varhain"
Kirja on julkaistu yli vuosi sitten mutta kun sitä tänään lukee, mieleen tulee metoo-kampanja ja se, kuinka tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten elämä on tietyiltä osin hyvin erilaista. "Tytöille arvioita alkoi tipahdella jo varhain. Tyttöä mittailtiin kisassa, johon hänet oli itsestään selvästi ilmoitettu mutta jossa palkinto jäi epämääräiseksi."
Talvitietä voisi kutsua neljännen aallon feministiksi tai intersektionaaliseksi feministiksi vaikka hän ei itse näitä termejä käytäkään. Intersektionaaliset feministihän ottavat sukupuolikysymysten lisäksi huomioon myös muut syrjityt ja paljolti näkymättömissä olevat vähemmistöt tasa-arvoa pohtiessaan.