Kirja-arvio: Kuka keksi rautaesirippu-sanan – oliko se propagandaministeri Goebbels?

Daniel Ryden on koonnut kirjaansa kiehtovan listan erilaisia historian ja nykyajan mysteerejä, joita hän lähtee purkamaan. Oliko Juudas todella petturi, oliko Uri Gellerillä yliluonnollisia voimia, miksi rutto levisi Euroopassa niin nopeasti?

Muutaman sivun pituisissa tarinoissaan Ryden yleensä murskaa vakiintuneet käsitykset tai tuo ainakin uusia nyansseja menneisyyden tapahtumiin. Historia näyttää olevan täynnä tarinoita, joissa nykypäivän sanontaa käyttäen on paljon muunneltua totuutta.

Me luterilaiset olemme lukuisia kertoja kuulleet, kuinka Luther naulasi teesinsä kirkon oveen. Ryden kertoo tarinan taustat ja toteaa, että eipä tainnut naulata. Aikalaiset eivät ole maininneet tapahtumasta mitään eikä yksikään silminnäkijä ole kertonut teesien naulaamisesta.

Lutherin tapauksessa "syyllinen" väärään tietoon on Lutherin ystävä, teologi Phillipp Melanchthon, joka hänkään ei tosin suoraan kirjoittanut oveen naulaamisesta vaan kertoi kirjassaan, että teesit "pantiin nähtäville kirkkoon Wittenbergin linnan läheisyydessä". Teesien naulaamisesta hän puhuu vasta Lutherin kuoleman jälkeen. Niin tai näin, nykyisin kirkot sanovat, että tarinan mukaan Luther naulasi teesinsä kirkon oveen.

Kirjan kirjoittanut toimittaja Daniel Ryden on ruotsalainen, joten osa kirjan mysteereistä on suunnattu selvästi ruotsalaisille lukijoille: mikä oli Eerik XIV:n kuolinsyy, kuka toi kristinuskon Ruotsiin, kuka ampui Kaarle XII:n, söikö kuningas niin paljon laskiaispullia että kuoli?

Koska Suomi oli noiden tapahtumien aikaan osa Ruotsia, voi teemojen ajatella olevan myös meidän historiaa. Lähempänä suomalaisia ovat seuraavat kysymykset: kuka ampui Toivo Kuulan, mikä Viipurissa pamahti tai kuka oli Reino Gikman?

Kirja ravistelee perinteisiä käsityksiämme historian tapahtumista mutta tuo esille myös aivan uusia näkökulmia. Esimerkiksi luku siitä, mistä Hitler sai rahansa, on erittäin mielenkiintoinen ja mielestäni varsin vähän käsitelty aihe.

Ryden murskaa myytin köyhästä taiteilijasta, joka yrittää tulla jotenkuten toimeen. Hitlerillä oli kohtuullisen hyvät taloudelliset lähtökohdat. Vielä vallassa ollessaankin hän oli erittäin perso rahalle. Kysyä voi tietenkin, että miksi oli, koska diktaattorien ei ole perinteisesti tarvinnut maksaa mitään omasta pussistaan. Kun Hitler kuoli bunkkerissaan, hän oli ehkäpä maailman rikkain ihminen.

Kirjassa on useita natsi-Saksaa käsitteleviä lukuja. Kuka kirjoitti Hitlerin päiväkirjat, kuka keksi sytyttää Valtiopäivätalon tuleen, minne Martin Borman katosi, kenen käskystä Rudolf Hess lensi Isoon Britanniaan, minne Meripihkahuone katosi?

Myös Winston Churchillin kuuluisaksi tekemä lausahdus rautaesiripun laskeutumisesta keskelle Eurooppaa liittyy natsi-Saksaan. Luvussa "Kuka keksi käsitteen rautaesirippu?" kerrotaan, että nykyisessä merkityksessään rautaesirippu-sanaa käytti ensimmäisenä natsien Das Reich -lehden Lissabonin kirjeenvaihtaja Max Walter Clauss, jossa hän kuvaili Jaltan konferenssi päätöksiä.

Sana sai merkittävästi lisäkaikua, kun propagandaministeri Joseph Goebbels kirjoitti 25. helmikuuta 1945, kuinka Neuvostoliiton hallitseman alueen eteen lasketaan välittömästi rautaesirippu. Churchill mitä ilmeisimmin lainasi sanan siis natseilta.

Itseäni kiinnosti erityisesti luku, jossa käsitellään juutalaisten ja muslimien sianlihan syöntikieltoa. Vastaus ei löydy sian likaisuudesta tai siitä saatavista loistartunnoista vaan ihan jostain muualta.

Tämä on erinomainen kirja historiafriikeille, tietokilpailunikkareille ja minunkaltaiselleni turhan tiedon mestarille.