Kirja-arvio: Karttoja voi todella tehdä mistä vain: sahateollisuuden kulta-ajasta, kallon koosta tai vesijohtojen yleisyydestä

Tämän kirjan tarinat ovat hyvin monipuolisia, yllättäviä ja varsin mielenkiintoisia.

Karttojen avulla kerrotaan suomalaisten elämänmenon vaiheista kuten esikaupunkien synnystä, Petsamon lyhytaikaiseksi jääneestä läänistä, kapearaiteisista yksityisradoista, sahateollisuuden kulta-ajoista, matkailusta, ilmakuvista, kummallisista kuntaenklaaveista (kuntien osista toisten kuntien alueilla), metron tulosta, Talvivaaran kaivoksesta ja ympäristöongelmista, NMT-verkoista ja niin edespäin.

Aiheiden kirjo vaikuttaa loputtomalta. Kaikkia kirjassa kerrottuja erilaisia aiheita yhdistää kuitenkin yksi asia – niistä voi tehdä myös kartan. 

Kirjan teon taustalla on Karttakeskus, joka täytti viime vuonna sata vuotta. Sata vuotta karttoja -teos onkin juhlakirja, jolla kunnioitetaan satavuotiasta suomalaista kartantekotaitoa.

Kirjassa on aukeama kullekin vuodelle vuosina 1919 – 2019 siten, että oikealla puolella aukeamaa on jokin historiaan liittyvä artikkeli ja vasemmalla kyseiseen tekstiin liittyvä kartta.

Sata vuotta kotimaan matkailua

Kirja alkaa ja päättyy Suomen karttaan kyseisiltä vuosilta ja kuvaukseen siitä, minkälainen Suomi tuolloin oli. Esimerkiksi vuonna 1919 Suomessa syntyi lähes 64 000 lasta, kun niitä viime vuonna syntyi vajaat 48 000.

Eniten tarinoita on matkailusta – onhan matkailua varten tehty lukuisia karttoja vuosien saatossa. Suomen itsenäistyttyä venäläisten matkailijoiden tulo tyssäsi ja Suomeen haluttiin rikkaita keskieurooppalaisia turisteja. Heille tehtiin houkuttelevia karttoja ja matkaoppaita. Imatrankoski, Punkaharju, Olavinlinna ja Valamo olivat suosittuja kohteita. Aulankokin on saanut yhden luvun kirjaan.

Suomalaisia matkailijoita puolestaan houkuteltiin Terijoelle ja Turkuun sekä kansallispuistoihin. Ennen sotia kansallispuistoja olivat Porkkalanniemi, Heinäsaaret Petsamossa, Pyhätunturi sekä Pallas-Ounastunturi.

Kirjassa monessa artikkelissa tuodaan kartoin esille myös, kuinka Suomen tie- ja rataverkko sekä lentokentät ovat kehittyneet ja laajentuneet vuosien saatossa.

Suomalaisten kalloindeksi kertoi rodun puhtaudesta

Kirjassa on myös nykypäivän katsannossa varsin yllättäviä karttoja. Vuoden 1936 kohdalla on julkaistu kartta, jossa kuvataan suomalaisten kalloindeksit eri puolilla maata.

Kallokartasta selviää, että pohjoisessa indeksi oli suuri ja etelässä pieni. Pienempi luku tarkoitti henkisesti korkeampiasteista ihmistä, siis parempirotuisia suomalaisia. Tällainen rotukartta julkaistiin kirjan mukaan vielä vuonna 1960 Suomen kartastossa.

Sota-ajalta kerrotaan Hangon ja myöhemmin Porkkalan vuokra-alueesta, Viipurista, Itä-Karjalan kartoittamisesta, siirtoväen sijoittamisesta, rintamiestaloista ja Rovaniemen jälleenrakentamisesta.

Kirja etenee nykypäivään kertomalla Suomen kehittymisestä. Kartoin näytetään muun muassa kuinka nykyajan mukavuudet ja sähkö tulivat koteihin. Vuonna 1950 sähkö oli Savossa noin puolella asukkaista, kun taas rannikolla sähköistettyjä olivat lähes kaikki taloudet. Vesijohto oli puolestaan paljon sähköä harvinaisempi mukavuus.

Helsingin utopistisia liikennesuunnitelmia on esillä vuoden 1969 sivulla ja vuosi 1970 on omistettu tekojärville, jotka peittivät lappilaiskylät alleen. Molemmat aikansa historiaa, josta liikennesuunnitelmat jäivät julkisen kohun myötä toteuttamatta. Tekojärvet sen sijaan syntyivät ja puutkin jäivät järven pohjaan, kun niiden kaatamiseen ei löytynyt rahoja.

Kylmän sodan kartoista Kekkosen kannatukseen

Kirjassa kerrotaan myös Tampereen Hervannan kehittymisestä, raitiovaunuista Turussa, nopeusrajoituksien tulosta Suomen maanteille, Helsingin seudun lähijunista, leirintäalueista, Kekkosen kannatuksesta, kylmän sodan salaisista sotilaskartoista, paikallisradioista, Tshernobylin säteilystä Suomessa, pankkien katoamisesta, EU-jäsenyydestä, pyöräilyreiteistä, kaupunkipuistoista, turvapaikanhakijoista eri puolilla Suomea.

Viimeisimmät kartat esittelevät Tampereen tulevaa raitiovaunuverkostoa sekä 62 vuoden urakan lopputuloksena syntynyttä Turku-Vaalimaa-moottoritietä.  

Sata vuotta karttoja -kirja kertoo, että kartta voidaan tehdä melkein mistä tahansa aiheesta.