Kirja-arvio: Erään perheen teloitus

Wendy Lower: Rotko – Erään perheen teloitus, joka johti Ukrainan juutalaisten joukkotuhon jäljille (Atena 2021).

Juutalaisten joukkotuhosta toisessa maailmansodassa on tehty lukuisia kirjoja. Siksi uuden kärsimyskirjan avaaminen aiheuttaa ainakin minussa yksinkertaisen kysymyksen: Voiko tämän kirjan kertomus vielä kiinnostaa, mitä uutta sanottavaa aiheesta voi enää olla? 

Rotko kuitenkin yllättää lukijan. Tälle kirjalle on paikkansa, vaikka kirja on – tietenkin – varsin raskasta luettavaa. 

Kirja nimi "Rotko" viittaa ukrainalaisen Myropilin kylän rotkoihin mutta samalla sen voi ajatella liittyvän niihin lukuisiin muihin rotkoihin, joihin juutalaisia tapettiin niskalaukauksin. Lapsiin ei usein käytetty edes ammusta, vaan heidät haudattiin elävinä vanhempiensa kanssa tai tapettiin hakkaamalla puunrunkoon. 

Rotkoihin tapettiin miljoona juutalaista

Ehkäpä kuuluisin rotko on Kiovan lähellä sijaitseva Babyn Jar, jossa yli 30 000 juutalaista murhattiin kahdessa päivässä. Kaikenkaikkiaan Ukrainassa tapettiin rotkojen äärillä yli miljoona juutalaista. 

Kirjan koko tarina lähtee liikkeelle valokuvasta, jonka kirjan kirjoittaja, historian professori ja holokaustitutkija Wendy Lower saa käsiinsä. Valokuvassa juutalaisäidin päähän ammutaan laukaus ja ampujat näkyvät valokuvassa varsin hyvin. Äidillä on pieni lapsi sylissä ja toinen lapsi vieressä. Lisäksi kuvassa on tyhjät kengät. 

Valokuva on murhien raskauttava todiste. Näkyyhän siinä murhaajat ja murhatut. Itse asiassa tällaisia valokuvia on kaikenkaikkiaan varsin vähän, sillä murhaajia ei kuvissa yleensä näy. 

Valokuvat juutalaistuhosta olivat arkaluonteisia

Natsihallinto ei halunut kuvia tai videoita murhaajista, vaikka ruumiskasoista kuvia onkin varsin paljon. Arkaluontoisten valokuvien pelättiin palvelevan vastapuolen propagandaa ja ne olisivat voineet lietsoa vastarintaa. 

Kirjan myötä tutustutaan murhakuvan ottaneeseen slovakialaiseen valokuvaajaan, kuvassa oleviin murhaajiin, ukrainalaiseen kylään ja siellä asuneisiin ihmisiin, joista osa murhataan kylmäverisesti. 

Kirjailija-tutkija herättää eloon valokuvan ja kertoo lähes kaiken, mitä tuon kuvan ympärillä on tapahtunut. Kirjassa kerrotaan myös myöhempien vuosikymmenien tapahtumista: kuinka jotkut murhaajat saavat tuomion mutta osa pysyy vapaana. Jopa kyseisen kuvan ottamiseen käytetty kamera on tallessa. 

Murhaaminen oli suunnitelmallisista ja natsihallinnon hyvin organisoimaa. Ehkä eniten ihmetyttää, miten vuosisatoja naapureina eläneet Ukrainan juutalaiset ja Ukrainan muunuskoiset  muuttuivat ikään kuin tuntemattomiksi toisilleen. Kun juutalaisia vasta koottiin torille, heidän asunnoistaan tyhjennettiin kaikki tavara, lopulta jopa lattialaudatkin. 

Osa tuomittiin, osa pääsi pälkähästä

Kun murhia tutkittiin myöhemmin Länsi-Saksassa, kovin suurta intoa tuomioihin ei ollut. Murhien toteuttajia, "tavallisia" saksalaisia poliiseja ja tullimiehiä tarvittiin sodan jälkeisessä Saksassa – hallinto oli myös täynnä entisiä natseja, joita vanhat sodanaikaiset rikokset jossain rautaesieripun takana eivät juuri kiinnostaneet. Sen sijaan Neuvostoliitossa pahimmat ukrainalaiset murhamiehet hirtettiin. 

Rotko-kirja on todella moniulotteinen tutkimus juutalaisten tuhosta Ukrainassa. Erityiseksi tämän kirjan tekee se, että tässä tutkitaan pääasiassa yhden valokuvan tapausta ja yhden perheen kohtaloa. Wendy Lower sanookin kirjassaan, että hän haluaa korostaa perheen historiaa. Sitä historiaa, miltä yksittäisestä äidistä tuntuu, kun hänet tapetaan omat lapset vierellään?

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja