Lapsipornon tekijöille ja kuluttajille Suomi on oikea turvasatama, sillä viranomaisten keinot toiminnan paljastamiseksi ovat olleet alkeellisia. Kun muualla Euroopassa poliisilla on käytössä luokitteluun ja jopa kasvojen ja paikkojen tunnistukseen käytettäviä automaattisia sovelluksia, Suomessa työkaluna ovat olleet poliisin silmät ja jokaisen poliisilaitoksen oma järjestelmä.
Samaa materiaalia on saatettu samaan aikaan tutkia Lounais- ja Itä-Suomessa. Tieto ei liiku ja työtä tehdään päällekkäin.
Silmukka on kuitenkin kiristymässä myös suomalaisten rikollisten ympärillä. Tämän vuoden alusta poliisi ottaa valtakunnallisesti käyttöön hyväksikäyttömateriaalin säilyttämiseen ja luokitteluun tarkoitetun CAM-tietokannan. Keskusrikospoliisin kyberrikostorjuntakeskuksen päällikön Timo Piiroisen mukaan rikosten paljastaminen ja tutkiminen helpottuu merkittävästi.
– Aina kun puhutaan isoista tietomassoista, tällaiset työkalut ovat kriittisen tärkeitä ja tulevaisuudessa vielä tärkeämpiä, Piiroinen sanoo.
– Tarve ja ajatus tästä on ollut mielessä useita vuosia.
Mukaan kansainväliseeen yhteistyöhön
Tietokanta liittää yhteen kaikki Suomen poliisilaitokset ja helpottaa yhteistyötä poliisissa maan sisällä. Tulevaisuudessa CAM:n kautta on tarkoitus päästä mukaan kansainväliseen yhteistyöhön, sanoo keskusrikospoliisin rikosylikomisario Sari Sarani.
– Myös Europol ja Interpol luokittelevat tätä materiaalia, arvioivat maailmanlaajuisesti sen levinneisyyttä ja kehittävät uhrintunnistusta. Tämän järjestelmän avulla pääsisimme mukaan myös tähän kansainväliseen järjestelmään.
Lapsipornolla tarkoitetaan laitonta kuvamateriaalia, kuten valokuvia ja videoita, joilla lapseen kohdistetaan seksuaalista väkivaltaa tai joissa lapsi esitetään seksuaalisella tavalla. Tällaisen materiaalin tuottaminen, levittäminen ja hallussapito on rikollista.
Materiaalia teratavuittain
Saranin mukaan hyväksikäyttömateriaaliin liittyvän rikollisuuden paljastamisesta ja tutkimisesta tekee työlästä takavarikoitavien tietomassojen suuruus. Takavarikot saattavat sisältää jopa kymmeniä tuhansia kuvia ja videoita.
– Ei riitä yksi tai kaksi kuvaa, vaan materiaalia on teratavuittain. Tutkiminen vie voimavaroja ja aikaa valtavasti, Sarani sanoo.