Keskenmenoksi luultu raskaus olikin hengenvaarallinen – lääkäreiden toiminta aiheutti katkeruutta: "Minunkin tarinani voisi olla hyvin toisenlainen"

Vapaaehtoista lapsettomuutta pitää edelleen selitellä – miksi? 2:23
Vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinneet joutuvat edelleen selitelemään, miksi eivät halua lapsia. Haastateltavana Heini Maksimainen, Vauvattomuusbuumi-kirjan kirjoittaja. Teoksessaan hän selvitti, millaista elämä on, jos lapsia ei ole eikä tule.

Keskenmeno voi olla sekä fyysisesti että henkisesti erittäin rankka koettelemus. Abbie haluaa jakaa oman kipeän tarinansa, jotta ihmiset tietävät, ettei keskenmeno ole kaikissa tapauksissa lähimainkaan läpihuutojuttu.

Abbie Barclay tuli raskaaksi viime huhtikuussa. Raskausuutinen oli erittäin toivottu ja odotettu.

Nuori nainen oli ollut todella väsynyt ja huonovointinen aiempien raskauksiensa aikana, mutta tällä kertaa hän havahtui 5. raskausviikolla siihen, ettei hänellä ollut mitään edellä mainituista raskausoireita.

– Muistan sanoneeni miehelleni Colinille, että tämä on outoa, mutta niin mahtavaa – ei pahoinvointia, Abbie muistelee raskauttaan australialaisella Kidspot-sivustolla.

Verenvuotoa, rintakipuja ja flunssan oireista

Eräänä aamuna Abbie huomasi, että hänen alapäästään oli vuotanut verta. Hän tiesi heti, ettei kaikki ole täysin kunnossa.

– Menin hermostuneena lääkäriin. Minut tukittiin sisäisesti ja minulta otettiin verikokeet. Lääkäri vahvisti niiden perusteella minun olevan raskaana, ja totesi, että verentulo oli lakannut. Niinpä minut lähetettiin kotiin ja pyydettiin tulemaan kontrollikäynnille seuraavana tiistaina.

Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen täältä.

Tiistaita ei kuitenkaan tarvinnut odottaa, sillä Abbie heräsi jo maanantaiaamuna entistä kauheampaan oloon. Flunssan oireista kärsinyt nainen havaitsi, että tällä kertaa kirkkaanpunaista verta oli vuotanut valtavat määrät.

Myös rintakivuista kärsineen naisen raskaushormonitasot tarkastettiin, minkä lisäksi hänet lähetettiin röntgenkuvauksiin.

– He epäilivät, että minulla on verihyytymiä keuhkoissani. Kaikki kuitenkin normalisoitui. Lääkärit diagnosoivat minulle flunssan ja minut lähetettiin kotiin.

Seuraavana aamuna Abbieta odotti karu tuomio: raskaushormonitasot olivat pudonneet. Lääkärit totesivat kyseessä olevan keskenmeno.

– Olin hämmentynyt ja niin vihainen ja pettynyt kehooni. Menin kotiin kylpyhuoneeseen, istuin WC-pöntölle ja itkin. Silloin halusin vain, että kaikki tulisi ulos kehostani ja että se painajainen olisi ohitse, Abbie kuvailee silloisia tunteita.

Lähetettiin uudelleen kotiin kivuista huolimatta

Naiselle oli varattu uusi kontrolliaika, jotta lääkärit pystyivät varmistamaan keskenmenon tapahtuneen odotetulla tavalla. Raskaushormonitasot olivat kuitenkin laskeneet tavanomaista hitaammin.

Koska Abbiella ei ollut pahoinvointia, kipuja tai muita tavallisuudesta poikkeavia oireita, hänet lähetettiin jälleen kotiin. Naisen kohtu ei ollut kuitenkaan vielä täysin tyhjentynyt, minkä vuoksi lääkärit varoittelivat mahdollisesta verenvuodosta ja sen aiheuttamista kohdun supisteluista.

Abbien vointi tuntui olevan tilanteeseen nähden hyvin.

– Vatsani ja selkäni olivat todella kipeät. Menin vessaan ja pyyhkimisen jälkeen paperi oli aivan kirkkaanpunainen. Tavallaan olin helpottunut, että kivuille löytyi syy, mutta luulin sen kuuluvan asiaan.

Tilanne muuttui äkillisesti hengenvaaralliseksi

Abbie selvisi vajaan viikon ajan kivunlievityksen voimalla. Yhtäkkiä naisen olo muuttui kummalliseksi ja hänen ulosteensa oli muuttunut vetiseksi ja mustaksi.

Nainen meni jälleen sairaalaan, jossa verikokeet osoittivat, että hänen hormonitasonsa olivat nousseet hieman, vaikka suunnan olisi pitänyt olla päinvastainen.

Lääkäri oli aikeissa lähettää Abbien kotiin odottamaan seuraavaa kontrolliaikaa, mutta samassa huoneessa ollut hoitaja aisti, että Abbie oli tutkittava pikimmiten.

Abbien kohtu ultrattiin, mikä vahvisti aiemmat epäilykset: hänellä todella oli kohdunulkoinen raskaus, minkä vuoksi hänen lantioonsa oli kertynyt nestettä.

Tilanne sai silmänräpäyksessä uudet mittasuhteet: Abbien munanjohdin oli repeytymän vuoksi poistettava välittömästi. Nainen kiidätettiin leikkaussaliin, jossa hänelle suoritettiin 2,5 tunnin leikkaus.

– Heräsin valtavissa kivuissa ja itkin. Colin oli vieressäni ja yritimme ymmärtää, mitä helvettiä juuri oli tapahtunut.

Palautuminen ottaa oman aikansa

Lääkäreiden mukaan hoitajan toiminta ja leikkaus pelastivat Abbien hengen, sillä munanjohtimen repeymä oli aiheuttanut sisäisen verenvuodon.

Abbie vietti sairaalassa usean päivän kovassa kipulääkityksessä. Arkiset asiat, kuten käveleminen ja suihkussa käyminen tuntuivat sietämättömiltä. Abbie sai paniikkikohtauksia ja kärsi kovista kivuista.

Sekä henkisesti että fyysisesti riepotelleesta keskenmenosta yli pääseminen ottaa oman aikansa.

– Tunnen oloni hieman eksyneeksi. Minulla on harmaita päiviä, mutta se on ihan ymmärrettävää, sillä prosessoin asiaa vielä henkisellä tasolla, Abbie avaa tämänhetkisiä kuulumisiaan.

Tilanne sekä katkeroitti että opetti

Abbie myöntää, että hän on sekä ihmeissään että tietyllä tapaa katkera tavasta, jolla häntä hoidettiin.

Sen sijaan, että hänet kerta toisensa jälkeen käännytettiin kotiin, häntä olisi pitänyt tutkia tarkemmin. Hänelle olisi esimerkiksi pitänyt suorittaa ultraus jo ensimmäisellä kontrollikäynnillä.

Hormonitasojen hitaaseen laskuun ja niiden odottamattomaan nousuun olisi myös pitänyt reagoida nopeammin.

Kokemus oli kuitenkin opettavainen.

– Tunnet oman kehosi paremmin kuin kukaan muu. Jos jokin ei tunnu sinusta olevan kunnossa, ota yhteyttä lääkäriin. Olen onnellinen, että menetin vain toisen munanjohtimeni, enkä koko elämääni. Minunkin tarinani voisi olla hyvin toisenlainen, Abbie päättää.

Lue kaikki uusimmat lifestyle-aiheiset artikkelit!

Lue myös:

    Uusimmat