Viisi perättäistä keskenmenoa veivät Maijun kyvyn nauttia raskaudesta: "Ajatuksissa mietin jo hautajaisia"

– Mies murtui täysin nähdessään arkun siunaamishuoneen pöydällä. Sitä näkyä en tule unohtamaan koskaan, Maiju kuvailee pienen tyttärensä menettämistä. 

Vaikka myöhäisen keskenmenon jälkeen pettymys oli suuri, niin oli myös halu yrittää uudelleen.

Rakenneultra vei viimeisenkin toivenrippeen

Vuosi rankan menetyksen jälkeen vanhemmat saivat tietää odottavansa lasta, mutta keskenmeno kummitteli alati mielessä. Mitä jos he menettäisivät lapsen tälläkin kertaa? Pelko lapsen menettämisestä oli niin suuri, että raskaudesta nauttimisen sijaan odotusaikaa varjostivat jatkuva pelko ja huoli. Keskenmenot olivat vieneet Maijulta kyvyn nauttia raskaudesta.

– Alkuviikot odotin, milloin vuoto alkaisi, ja kaverillekin aina sanoin, että kohta menee kuitenkin kesken.

Raskaus jatkui entisistä kokemuksista huolimatta normaalisti, kunnes oli rakenneultran aika. Rakenneultrasta alkoi vanhempien piina, joka päättyi vasta synnytykseen. Ultraäänessä vauva todettiin tavallista pienemmäksi, suoliston alueella havaittiin poikkeavuuksia ja kromosomihäiriön riski oli suurentunut reilusti.  

Marraskuussa syntynyt poika on vanhempien toteen käynyt unelma.Maiju Ilomäki

– Rakenneultran uutiset oli lopullinen niitti sille, etten voinut enää ollenkaan nauttia raskaudesta ja vauvasta, viimeinenkin toivonripe vietiin silloin, Maiju kertoo raskaista hetkistä.

– Siihen loppui tavaroiden hankkiminen vauvalle. Ajatuksissa mietin jo hautajaisia, että se oli sitten siinä. En voinut kiintyä vauvaan, sillä pelkäsin menettäväni hänet.

Maijun mukaan lapsen isä oli paljastanut vasta synnytyksen jälkeen pelänneen lapsen terveyden puolesta niin paljon, ettei kyennyt puhumaan tunteistaan kuin vasta sitten, kun vauva lepäsi hänen käsivarsillaan. 

Lapsen syntymä oli kuin toteen käynyt unelma

Muutama viikko rakenneultran jälkeen Maiju sai lähetteen Tampereen yliopistollisen sairaalan äitiyspolille, jossa erikoislääkäri pyrki selvittämään syitä ultran löydöksille. Seuranta oli tiivistä koko raskausajan.

Keskenmenoriskin vuoksi vanhemmat kieltäytyivät kuitenkin niin lapsivesipunktiosta kuin perinnöllisyystutkimuksestakin. Vaikka riskit olivat pienet, vanhemmille ne olivat aivan liian suuret otettaviksi.

Viimeisen kontrolliultraäänen jälkeen synnytys päätettiin käynnistää lapsen hidastuneen kasvun vuoksi. Vaikka synnytys oli nopea ja Maijun kertomuksen mukaan rajukin tapahtuma, se sujui kaikesta huolimatta hyvin. Marraskuun 14. päivä perheeseen syntyi 2535 gramman painoinen, 45 senttimetrin pituinen poika – perheen miniukko.

Lapsen saaminen syliin oli helpottava hetki.Maiju Ilomäki

– Synnytys sujui ihmeen hyvin, vaikka emmehän me edes tienneet, tuleeko meille terve lapsi. Olimme kuitenkin päättäneet, että otamme vastaan, mitä annetaan, Maiju kertoo synnytyksen herättämistä tunteista. 

– On aika sanoinkuvailematonta, kun vihdoin se, josta olet niin pitkään unelmoinut, onkin yhtäkkiä siinä sinun sylissäsi. Ihan mahtavaa, kuin unta. Unelma oli vihdoin käynyt toteen, tätä me emme menettäneet.

Vaikka pelko lapsen menettämisestä ja mahdollisista sairauksista olivat varjostaneet koko raskausaikaa, vanhempien syliin laskettu vauva vaikutti pienikokoisuudestaan huolimatta täysin terveeltä. Niin tutulta, niin omalta ja niin täydelliseltä, Maiju lisää.

”En voisi olla kiitollisempi elämälle”

Synnytyksen jälkeen poikaa pidettiin sairaalassa yhdeksän päivää, jonka aikana tehdyistä tutkimuksista lapsen aivoista löydettiin vahvakaikuisuutta, jonka on nyt myöhemmin todettu kadonneen. Myös pojan maksasta löydettiin pieni verisuonikasvain, mutta äidin mukaan sen ei pitäisi olla merkki mistään vakavasta. 

Lapsen ensimmäiset elinkuukaudet ovat sujuneet Maijun mukaan hyvin, ja normaaliin tahtiin kasvanut poika vaikuttaa suhteellisen tyytyväiseltä vauvalta.

– Sisarukset ovat onnessaan pikkuveljestä, ja me vanhemmat kisailemme siitä, kumpi häntä saa hoitaa. No ei nyt ihan noin, mutta melkein. Kaikki haluaisivat helliä ja hoitaa pikkuista, Maiju kertoo perheen tämänhetkisestä elämästä.

Sisarukset ovat onnessaan kauan odotetusta pikkuveljestä.Maiju Ilomäki

Mennyttä joulua Maiju kuvailee ikimuistoiseksi ja erityiseksi, sellaiseksi, joka jää taatusti perheen mieliin ja muistoihin.

– Tässä joulussa oli todellakin sitä taikaa, mistä kaikki aina puhuvat. Meidän suurin unelmamme oli vihdoin toteutunut, unelma, johon ei aina edes jaksettu uskoa. En voisi olla kiitollisempi elämälle, Maiju toteaa. 

***

Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.