Keskenmeno aiheuttaa niin suuren surun, ettei sitä voi täysin ymmärtää kukaan muu, kuin toinen saman kokenut.
Vastausten etsiminen, itkukohtaukset ja yksinäisyys ovat asioita, jotka ovat monelle keskenmenon kokeneelle tuttuja.
Syyttely ei muuta mitään
Moni keskenmenon kokenut päätyy miettimään, olisiko tapahtuneen voinut estää. Johtuiko se liiasta kofeiinista? Olisiko pitänyt treenata enemmän? Olisiko pitänyt treenata vähemmän?
Keskenmenon syitä ei useinkaan saada täysin selvitettyä. 10–15 prosenttia raskauksista päättyy keskenmenoon ennen 12. raskausviikon päättymistä, jolloin kyseessä on luultavimmin sikiön kehityksessä tapahtunut häiriö.
Suru on erilaista
Raskauden selvittyä odotetaan usein ensimmäistä ultraäänikuvaa, ennen kuin suuri uutinen kerrotaan lähipiirille. Koska keskenmeno tapahtuu niin aikaisessa vaiheessa raskautta, harva on ehtinyt kertoa raskaudesta kenellekään. Siksi myös yhtäkkiä iskeneen surun syistä puhuminen voi olla vaikeaa.
Tunteet saattavat heitellä surusta vihaan viikkojen ajan ja se on täysin normaalia. Hormonit laukkaavat holtittomasti, eikä edes television pesuainemainoksia voi katsoa itkemättä.
Kun keskenmenosta lopulta kertoo ystäville tai työkavereille, löytyy naisista melko varmasti joku saman läpikäynyt, sillä pelkästään Suomessa keskenmenoja tapahtuu vuosittain jopa kymmenen tuhatta. Apua saa tuttavapiirin lisäksi .
