Tasan 80 vuotta sitten syksyllä 1941 Suomi oli poikkeuksellisessa tilanteessa. Jatkosodan hyökkäysvaihe oli vienyt kolmessa kuukaudessa yli 20 000 sotilaan hengen. Se oli jotain ällistyttävää, johon kukaan ei ollut osannut varautua.
Jatkosodasta kerrottaessa huomio kiinnittyy usein vain kesän 1944 taisteluihin lähinnä Karjalan Kannaksella. Muutaman kuukauden ajanjaksoa pidetään Suomen kohtalonhetkenä. Sitähän se olikin. Silloin puolustettiin ja peräännyttiin.
Kesällä 1941 saman pituisena, kolmen kuukauden ajanjaksona, hyökättiin ja rynnäköitiin eteenpäin. Usein unohtuu, että kesällä 1941 uhreja tuli enemmän kuin samaan aikaan kesällä 1944. Jopa selvästi enemmän.
– Kesää 1941 leimasi pitkään salamyhkäisyys. Kansakuntaa ei sattu ennakkoon varoittaa suurista uhrimääristä. Eikä sitä tapahtumien aikana tajuttu eikä uskallettu arvostella, pohtii vuosikymmeniä veteraanityötä tehnyt järjestöaktiivi.
Veteraanikonkari arvioi, että tapahtumia uskallettiin avata rehellisesti vasta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen.
– Eihän kesällä 1941 suuri yleisö tiennyt mitä oikeasti tapahtui, ja miten paljon verta vuodatettiin. Sotasensuuri oli aika tehokas.
Karmeita tappioita
Kesäkuun lopulla 1941 sota vei yli 100 ihmisen hengen. Heinäkuussa kuoli lähes 6700, elokuussa yli 8500 ja vielä syyskuussa lähes 5000. Yhteensä menetettiin 20 300 sotilasta. Vastaavasti samaan aikaan kesällä 1944 tappiot olivat 16 500.
Kuukausitasolla heinäkuu ja elokuu 1941 olivat huomattavasti verisemmät kuin kesäkuu ja heinäkuu 1944. Pelkästään kaatuneita oli 1941 lähes 12 000 ja 1944 noin 6500.
