Kerttu Niskasen alkukausi oli valtaisa pettymys. Maajoukkueen takuuvarma suorittaja oli kuin varjo entisestä ja peli oli puhallettava poikki. Sunnuntaina hän kamppailee MM-mitalista Krista Pärmäkosken kanssa.
Joulukuun alussa Beitostölenissä Niskanen hävisi 10 kilometrin kilpailussa voittaja Therese Johaugille lähes neljä minuuttia. Väsymysoireita oli ollut jo aiemmin, ja oli tehtävä kova ratkaisu. Koko kauden suunnitelma lensi roskakoriin.
– Kun jouduin Beitostölenistä vetäytymään huilaamaan, oli kyllä mieli maassa, koska suunnitelmat menivät aivan uusiksi ja yleensä minulla on kunto noussut kisojen kautta. Pelkäsin jopa vähän, että MM-kisat jäävät väliin ja ylipäätään, että onko koko talvi tässä, Niskanen muistelee lähes kolmen kuukauden taakse.
Jotain oli tehtävä. Ensinnäkin oli levättävä, ja sen jälkeen edetä harjoitteluun järkevästi.
– Sitten päätin, että sen lepäämisen jälkeen yritän tehdä kaikki asiat niin hyvin kuin pystyn. Se riittää, mihin riittää. Onneksi on riittänyt ainakin jonkun verran, Niskanen sanoo helpottuneena.
LUE MYÖS: Anne Kyllönen menetti sen, mitä rakastaa yli kaiken – "Oman mielen kanssa taisteltu paljon"
”Halusin näyttää, että montusta noustaan”
Hän palasi kisoihin tammikuun lopulla Otepäässä. Sijoitus 10 kilometrin kisassa oli 22, sillä kertaa ero voittaja Johaugiin oli minuutin vähemmän kuin Beitostölenissä. Viikko eteenpäin, matka Ulricehamnissa oli sama, voittaja oli sama, ja Niskanen oli enää reilut kaksi minuuttia hitaampi.
Siitä eteenpäin kisoja joka viikko, ja lopulta viime sunnuntaina Cognessa 10 kilometrin kisan voitto. Vaikka kaikki parhaat eivät olleet mukana, Niskanen seisoi korkeimmalla korokkeella ensi kertaa yli viiteen vuoteen. Tunne oli jo päässyt unohtumaan.
– Se oli iso juttu. Se oli tärkeää, vaikka ei olisikaan ollut arvokisoja tänä vuonna.
– Minulla on ollut niin vaikeaa. Minä päätin, että näytän edes itselleni, että tuosta montusta pystyy vielä nousemaan. Se oli sillä tavalla tärkeää, että vähän helpotti, hän huokaisee.
Niskanen hiihtää sunnuntaina parisprintin Pärmäkosken kanssa, ja he ovat mitalikandidaatteja yhdessä Norjan, Ruotsin ja Venäjän kanssa. Yksi unelma toteutuu jo startissa, hän ja Pärmäkoski sanoivat toisilleen jo aikuisten arvokisauran alussa kymmenisen vuotta sitten, että pariviesti olisi kiva hiihtää yhdessä.
– On tosi kiva päästä hiihtämään tuo pariviesti Kristan kanssa, se on ollut haaveena meillä jo monta vuotta. Olemme muutenkin hyviä kavereita, ja siitä olemme puhuneet, että jos joskus pääsisimme yhdessä, Niskanen hymyilee.
Lyhyessä ajassa romahduksen ja paluun tehnyt Niskanen kokee, että Suomi on naisten parisprintissä haastaja. Itsensä hän haluaa haastaa ladulla ja näyttää, että myös 10 kilometrin perinteisen paikka on hänen.