Viron rahauudistuksen myötä maan keskuspankin pankkiholvit täyttyivät ruplista. Niitä oli kymmeniä tonneja eikä ruplilla ollut mitään käyttöä. Tuolloinen pääministeri Mart Laar sai idean ruplien myymisestä valtion rahavajetta paikkaamaan ja jo puoli vuotta rahauudistuksen jälkeen keräyspaperiksi-nimetty operaatio alkoi.
– Ensimmäinen ruplakuorma lähti diplomaattilähetyksenä Tallinnasta Tshetshenian pääkaupunkiin Groznyihin jouluaaton aattona 1992, Viron entinen pääministeri Mart Laar kertoo suomeksi juuri julkaistuissa muistelmissaan "Viro vuonna nolla" (Docendo).
Virolaisten lehtitietojen mukaan ensimmäisessä erässä oli 500 miljoonaa ruplaa – Laar puhuu kirjassaan neljästä miljoonasta ruplasta. Myöhemmin vuoden 1993 puolella tehtiin lehtitietojen mukaan vielä kolme lentoa Tshetsheniaan. Kaikkiaan myytiin 1,46 miljardia ruplaa. Yhteensä Viroon rahauudistuksen jäljltä jääneitä ruplia oli yli kaksi miljardia.
9:59
Rahat kuljetettiin Viron keskuspankista Tallinnan lentokentälle kolmella henkilöautolla ja yhdellä suurella umpikuorma-autolla. Latvialainen lentäjä Ivars Dudelis lensi neuvostovalmisteisen AN26-lentokoneen Groznyihin Riian ja Minskin kautta ja ruplat luovutettiin tsehetseeneille.
Virolaisilla oli tuuria, sillä ruplien myynti sujui sutjakkaasti. Yhtä hyvin ei käynyt etelänaapurille Latvialle, joka myös yritti myydä holveihin jääneet ruplansa.
Latvialaiset olivat Laarin mukaan ahtaneet lentokoneen täyteen ruplia ja lentäneet Moskovan kentälle tarkoituksenaan myydä ruplat eteenpäin. Kun venäläiset olivat ryhtyneet tutkimaan lentokonetta, latvialaiset eivät myöntäneet konetta omakseen eikä lentokoneen ja sen sisällön kohtalosta ole sen koommin tietoa.
Rahauudistus täytti holvit ruplista
Virolaisten tshetseeneille lennättämät ruplat olivat siis lähtöisin Viron keskuspankin kassaholveista. Sinne ne olivat päätyneet kesän 1992 rahauudistuksen yhteydessä, kun Viro vaihtoi ruplat krooneiksi. Krooni eli kruunu oli Viron valuutta eurojen käyttöönottoon saakka.
Viro oli tehnyt rahauudistuksen yhteydessä Venäjän kanssa sopimuksen, joka velvoitti Viroa luovuttamaan käteisruplat Venäjälle. Venäjä ei kuitenkaan ollut ottanut vaihdettuja ruplia vastaan välittömästi, joten pääministeriksi syksyllä 1992 nousseen Mart Laarin mukaan sopimus ei enää sitonut Viroa.
Samaan aikaan inflaatio jylläsi Venäjällä voimakkaana ja ruplien vaihtoarvo pieneni koko ajan. Koska Viron valtionkassa ammotti tyhjyyttään, ruplat kannatti vaihtaa ennen kuin ne muuttuvat arvottomiksi.
Myynti tehtiin salassa
Mart Laar lähimpine miehineen päätti myydä ruplat eniten tarjoavalle mutta niin salaisesti, ettei edes omat hallituskumppanit saaneet tietää myynnistä. Ruplakaupan teknisen puolen toteutti Laarin avustaja Tiit Pruuli. Koko operaation yllä leiju salaperäisyys.
– Emme voineet ottaa yhteyttä lähimpään venäläispankkiin ja kysyä, haluaisko joku vaihtaa ruplat länsivaluutaksi. Tai ajaa Kamaz-kuormureilla Punaiselle torille, kipata ruplat auokiolle ja kysyä, paljonko tarjotaan, Laar kertoo kirjassaan.
Laarin mukaan huhut ruplien myyntiaikeista lähtivät kaikista varotoimenpiteistä huolimatta liikkeelle ja muun muassa 90-luvulla Virossa kuuluisa metalliliikenainen Tiiu Silves otti yhteyttä Laarin lähipiiriin. Silvestä pidettiin sen verran hämäräveikkona, että ovet sulkeutuivat häneltä.
Lopulta Laarin omasta lähipiiristä löytyi liikemiehet Marek Strandberg ja Agu Kivimägi, jotka ryhtyivät salaiseen operaatioon. Miesten Suomeen rekisteröimä Maag Oy ryhtyi välittäjäksi ja otti ruplakaupoista lehtitietojen mukaan lähes 27 prosentin välityspalkkion.
Rahat määrättiin siirrettäväksi olemattomaan holviin
Laar kertoo kirjassaan, että Viron keskuspankin pääjohtaja Siim Kallas antoi salaisen määräyksen, jonka mukaan Viron keskuspankin rahaholvin tilanpuutteen takia ruplat luovutetaan Viron tasavallan hallituksen holviin.
Kaikki tämä oli todellisuudessa hämäystä, sillä mitään tällaista hallituksen rahaholvia ei ollut olemassakaan, Laar myöntää. Määräyksen todellinen tarkoitus oli ikään kuin kirjoittaa ruplat pois keskuspankin hallinnasta.
Ruplien ostajaksi ilmaantui itsenäisyystaistelua käyvä Tshetshenia, jolla oli käteisestä pulaa. Varsinainen rahanvälittäjä oli Neuvostoliiton entinen rajavartioupseeri Aleksandr Rubis, joka oli ryhtynyt pankkiiriksi. Hän asioi Strandbergin ja Kivimägin kanssa. Dollarit sijoitettiin kaksikon suomalaisyhtiön tileille ennen kuin ne päätyivät välityspalkkiolla vähennettynä Viron valtion kassaan.
Aikapulan takia rahoja ei ehditty laskea
Ostaja oli edellyttänyt, että rahat lasketaan heidän valvonnassaan ennen niiden toimittamista eteenpäin. Ongelmaksi muodostui setelien määrä. Miljoonien ruplien laskeminen käsipelillä tai edes setelilaskurilla olisi vienyt niin paljon aikaa, että ostaja suostui lopulta luopumaan setelien laskemisesta.
Myöskään mitään sopimuksia ei kirjoitettu, koska kumpikaan osapuoli ei halunnut joutua tilanteeseen, jossa sopimuksesta tulisi mahdollisesti julkinen.
– Se oli liiketoimi eikä minua enää kiinnostanut se, minne ruplat tarkalleen ottaen myytiin, enkä liioin kadu operaatiota, Laar kirjoittaa muistelmissaan.
– Huhut Tallinnassa käyneestä salaperäisesti lentokoneesta alkoivat vähitellen levitä. Meistä tuntui, että voimme olla ylpeitä itsestämme. Operaatio-keräyspaperi täytti sille asetetut tavoitteet. Virolla oli rahaa maksaa eläkkeet ja hankkia aseistusta puolustusvoimille. Nyt pystyimme ottamaan riskejä entistä rohkeammin.
Pieniä seteleitä myytiin vielä Armeniaan
Laarin mukaan Viro myi ruplat aivan viime hetkellä, sillä Venäjä oli parin viikon kuluttua myynnistä mitätöimässä vanhat ruplasetelit. Tosin vielä tämän jälkeenkin Viron keskuspankki pystyi myymään aiemmin hämäräksi arvioidun Tiiu Silveksen avulla pieniä ruplaseteleitä Armeniaan.
– Seteliroskaa jäi silti vielä uunissa poltettavaksi, Laar kertoo.
Lopulta Mart Laarin hallitus joutui eroamaan, sillä Laar valehteli julkisesti ruplakaupasta tiedotustilaisuudessa, jossa häneltä kysyttiin asiasta. Ruplakaupan toteuttajat yritettiin saada myös oikeuden eteen mutta asia tyssäsi alioikeuteen.
Viron tasavalta sai Laarin muistelmien mukaan lopulta 1 916 547 dollaria.
Pari miljoonaa dollaria ei kuulosta valtionkassassa paljolta mutta köyhän 90-luvun alkupuolen Virossa kyseessä oli rahasumma, joka vastasi lähes prosenttia valtion budjetista. Jos kauppaa verrataan nykypäivän Suomen budjettiin, kyseessä olisi summa, joka olisi suuruusluokaltaan noin puoli miljardia euroa.
Artikkeli perustuu pääosiin Viron entisen pääministeri Mart Laarin suomenkielisiin muistelmiin "Viro vuonna nolla".