Kirja-arvio: Viro vuonna nolla

Viron kaksinkertaisen pääministerin, konservatiivisen Isänmaa-puolueen Mart Laarin muistelmat on julkaistu nyt supistettuna versiona suomeksi. Kirja on erittäin mielenkiintoinen Viron lähihistorian kuvaus joskin kirja keskittyy pääasiassa vain Laarin hallituskausiin 1992-1994 sekä 1999-2002.

Ensimmäisellä Laarin hallituskaudella 90-luvun alussa Viron politiikkaa leimasi romahtanut talous ja maassa yhä olevat venäläisjoukot, toisella vuosituhannen vaihteeseen ajoittuneella hallituskaudella maan pyrkimys Natoon ja EU:hun.

Mart Laarin ensimmäinen hallitus astui virkaansa syksyllä 1992 eli vuoden kuluttua maan uudelleenitsenäistymisestä. Rahauudistus oli tuolloin jo tehty ja ruplat muutettu krooneiksi (eli kruunuiksi).

Päähallituspuolue Isänmaan vaalikampanja oli ollut lähes amerikkalaistyylinen - iskulauseena oli "Paikat puhtaaksi", millä viitattiin siihen, että neuvostoaikojen johtajien on väistyttävä, kun uudelleen itsenäistynyttä Viroa lähdettiin rakentamaan länsimaiseksi valtioksi.

Valtion kirstu oli tyhä

Sekä hallitukselle että kansalle valkeni uudelleenitsenäistymisen alkuaikoina, että valtion kassakirstu on tyhjä ja että koko maan rakentaminen täytyy aloittaa nollasta. Tuotanto jatkoi laskuaan, työttömyys lisääntyi ja inflaatio pysyi rahauudistuksesta huolimatta korkealla tasolla. Lisäksi pankkikriisin pelättiin vievän Viron turmioon.

Laar sanoo, että vuonna 1939 Viron ja Suomen elintasoissa ei ollut mainittavaa eroa mutta vuonna 1991 eroa mitattiin jo valovuosissa. Kun vielä Venäjä aloitti vihamielisen panettelukampanjan Viroa vastaan, lähtökohdat uudella hallituksella olivat varsin huonot.

Laarin ja kumppaneiden vastaus ongelmiin oli siirtyä hurjaa vauhtia entisestä komentotaloudesta erittäin liberaaliin markkinatalouteen. Amerikkalaisen uusliberaalin Milton Friedmanin Vapaus valinta oli ensimmäinen Laarin lukema taloustieteellinen kirja ja Viron politiikan suuntaviivat näyttivät olevan ainakin aluksi tuon opuksen varassa.

Tasavero ensimmäisenä Euroopassa

Kansa kärsi mutta talous alkoi vähitellen kasvaa. Pientä apua kassakriisiin toi rahauudistuksen jäljiltä Viron keskuspankin holviin jääneet ruplat, jotka Viro myi salaisessa operaatiossa tshetseeneille parilla miljoonalla dollarilla.

Radikaaleja uudistuksia olivat muun muassa Euroopassa ensimmäisenä käyttöön otettu tasavero kaikille tulojen suuruudesta riippumatta. Tasavero otettiin sittemmin käyttöön myös muualla Baltiassa ja Venäjällä.

Yritystoimintaa avitettiin myöhemmin poistamalla yritysvero, jos voitot investoidaan edelleen yritystoimintaan. Sekä tasavero että yritysveron poisto saivat paljon ihmettelyä Länsi-Euroopassa.

Myös tuontitullien poisto ja valtion omaisuuden myynti olivat osa talouden kääntämistä nousuun. Virossa saatiinkin syödä tullitonta voimariinia, joka suomalaisen vientituen turvin oli selvästi halvempaa kuin Helsingissä.

Natoon vaikka väkisin

Kirjassa kuvataan paitsi talouskehitystä ja kotimaista poliittista juonittelua, myös Viron pyrkimyksiä päästä osaksi Euroopan unionia ja erityisesti Natoa. Vaikka jälkikäteen ajatellen Viron ja muiden itäisten Euroopan maiden jäsenyys EU:ssa ja Natossa tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, sellaisia ne eivät kuitenkaan vielä 90-luvulla olleet.

Vaati paljon poliittista nokkeluutta edistää Viron jäsenyyttä näissä organisaatioissa. Poliittisesta historiasta ja diplomatiasta kiinnostuneille kirjassa on yksityiskohtaisia kuvauksia siitä, kuinka jalka saadaan suurten maiden oven väliin ja kuinka pieni maa voi jäädä suurempien johtajien muistiin.

Laar myös korostaa, että hän puhui kansainvälisillä areenoilla aina positiivisesti ja tulevaisuuteen uskoen, kun muut siirtymätalouksien edustajat hänen mukaansa yleensä vain valittivat tilannettaan.

Suomi saa kehuja vaikka yhtä juoppoa kristisoidaan

Laarin hallitus oli nähnyt paljon vaivaa, että Saksan tuolloinen ulkoministeri Joshka Fisher tulisi kylään Viroon ja kuuntelisi virolaisten Nato-pyrkimyksiä. Kun saksalaisministeri vihdoin saatiin pikavisiitillä ihastelemaan Tallinnan Vanhaakaupunkia, Laarin kuvaaman hienon ilmapiirin meinasi tuhota suomalainen juoppo. Tämä oli nimittäin viinapäissään oksentanut kahvittelupaikaksi aiotun ravintola Controventon terassin pöydät.

Muutoin Laar kehuu suomalaisia Viron auttamisesta vaikeina vuosina. Vaikka presidentti Mauno Koiviston suhtautumista Viron laulavaan vallankumoukseen on toisinaan kuvattu nihkeäksi, Laar kuitenkin kuvailee tapaamistaan presidentti Mauno Koiviston kanssa lämminhenkisiksi ja hyväksi.

Laar kehuu kirjassaan eniten pääministerinä toiminutta Paavo Lipposta, joka oli määrätietoinen Viron EU-jäsenyyden puolestapuhuja mutta suhtautui myönteisesti myös Viron Nato-jäsenyyttä. Ruotsalaisista pitkäaikainen ulkoministeri Carl Bildt näyttää olleen Laarille merkittävä sparraaja. Varsinaisena oppiäitinään hän pitää Britannian Margaret Thatcheria.

Omaelämäkerran ongelmat

Omaelämänkerrallisten muistelmien ongelma on lähes aina itsekehu ja sellainen huokuu myös tästä kirjasta. Lähes kaikki omat toimet nähdään järkevinä tai vähintäänkin välttämättöminä ja muiden poliittisten toimijoiden tekemiset ovat enemmän tai vähemmän kyseenalaisia. Omat selvät mokatkin kuvaillaan kuin vahingossa tehdyiksi.

Mart Laar tuo myös hyvin esille inhonsa keskustapuolueen Edgar Savisaarta kohtaan selittämättä kuitenkaan tarkemmin, mistä tuo inho johtuu.

Vaikka virolaisille sikäläisten poliitikkojen henkilösuhteet ovat tuttuja, suomalainen lukija ei välttämättä ole niissä yhtä sisällä. Kirjassa on myös suomalaisen lukijan kannalta aivan liikaa yksityiskohtaisia kuvauksia uusien ministerien etsinnästä ja heidän ominaisuuksistaan.

Talouden ohella kirjassa käsitellään muun muassa Narvan kriisiä ja kuinka Viro selätti venäläisten painostusyritykset. Nykypäivän vinkkelistä Narvan tapahtumat ovat varsin mielenkiintoisia, sillä sama mikä tapahtui aluksi esimerkiksi Moldovassa ja paljon myöhemmin Krimillä tai Itä-Ukrainassa, olisi voinut tapahtua myös Narvassa.  

Lue juttu Laarin ruplakaupoista täältä.