Ylivieskalainen Janne Savolainen elää kuin helisevässä satumaailmassa. Rintamamiestalon eteisestä alkaa jo kuuluu kilinää ja helinää. Mitä lähemmäksi tupaa tullaan sitä voimallisemmaksi tikitys ja pimputus muuttuvat.
Katso Savolaisen haastattelu Kymmenen Uutisten kevennyksestä!
- En ole koskaan laskenut, kai niitä ainakin tuhat on, naurahtaa Savolainen.
Olohuoneen seinältä löytyy ehkä syy kaikkeen. Siellä on upea seinäkello, jonka Savolainen sai isältään lahjaksi, kun täytti kaksi vuotta. Siitä alkoi kellojen keräily.
- Kouluaikoina tosin keräilin lähinnä rannekelloja sukulaisilta. Niitä oli välillä nurkissa kassikaupalla, muistelee Savolainen.
Sitten tuli teini-ikä ja kelloharrastus jäi. Uusi inspiraatio alkoi vajaat kymmenen vuotta sitten, kun kirpputorien ja huutokauppojen kelloaarteet alkoivat tehdä itseään tykö.
- Nyt kerään lähinnä keittiönkelloja. Niitä onkin aika paljon jo, viittoo mies yhdelle seinälle, jolla tikittää satakunta erilaista keittiönkelloa.
Keittiönkellojen valikoima lähtee pastellinvärisistä 50-luvun kelloista, joissa on munakello lisävarusteena. Sitten on keraamisia, vihreitä ja punaisia 70-luvun keittiönkelloja - ja taas hillitympiä 80-luvun kelloja.
- Onpa tässä tällainen sähkökellokin, joka pitää kytkeä verkkovirtaan, esittelee mies.
Jatkuva helinä rauhoittaa?
Kun Janne Savolainen kipuaa talonsa yläkertaan, kymmenet tai oikeammin sadat kellot säestävät hänen kulkuaan. Osa käkikelloista kukkuu vartin, osa puolen tunnin välein. Tasatunnein tervehtii Big Ben - sen ääni on todella upea.
