Epäonnistuminen on urheilijalle kova paikka. Kahteen olympiakultaan valmentaneelle Leo Pusalle se tarkoitti kuitenkin uutta elämäntyötä.
Keihäsvalmentaja ja entinen keihäänheittäjä Leo Pusa oli jo lapsena kiinnostunut urheilusta. Hän ihaili kahta paikallista keihäänheittäjää, joiden suoritusten katsominen synnytti kipinän lajiin.
Pusa oli asettanut jo pienenä poikana tavoitteekseen päästä olympiaurheilijaksi. Tähän päästäkseen hän harjoitteli paljon. 1970-luvun alussa Pusalle annettiinkin mahdollisuus lähteä edustamaan Suomea olympiakisoihin Müncheniin, kun yksi heittäjä loukkasi olkapäänsä.
– Meitä oli kuusi nuorta poikaa, jotka taistelivat kolmannesta paikasta. Voitin tämän paikan Münchenin olympiakilpailuihin, Pusa kertoo Studio55.fi-lähetyksessä.
Vuoden 1972 olympiakisoista muodostui Pusalle kuitenkin henkilökohtainen katastrofi.
– Tiesin, kuinka tärkeää suomalaisille keihäsmenestys on. Epäonnistuin täysin karsinnoissa ja putosin finaalista.
Sopeutuminen normaaliin elämään oli aluksi hankalaa
Pusa kertoo, että kisojen jälkeen oli vaikea sopeutua normaaliin elämään. Kovin paikka Pusalle olikin vierailla suuren mestarin Matti Järvisen luona. Järvinen, joka toimi tuolloin Otaniemen hallin isännöitsijänä, piti Pusalle puhuttelun, joka sai kuitenkin yllättävän käänteen.