Keihäänheiton maailmanmestari Kimmo Kinnunen, 57, vastaa puhelimeensa Nelostieltä. Äänekoskelaislähtöisen Kinnusen valmennushommat Pihtiputaan lukiolla ovat aamulta ohi, mutta arkipäivä jatkuu metsätöiden parissa Hirvaskankaalla.
Kinnunen saavutti urheilu-uransa täyttymyksen Tokiossa elokuun 26. päivänä 1991, kun keihäänheittäjä paiskasi 90,82 metrin huippuheitolla maailmanmestariksi. Keskisuomalainen Kinnunen ilmoitti vaihtaneensa kuulumiset MM-hopealle yltäneen tohmajärveläisen Seppo Rädyn kanssa finaalin 34-vuotispäivänä.
– Perinteinen kaksi tuntia meni puhelimessa, Kinnunen sanoi STT:lle.
Lue myös: Tokion MM-yleisurheilun 2025 ohjelma ja suomalaiset
Maailmanmestaruutensa 23-vuotiaana voittanut Kinnunen muistaa, että kuusi vuotta vanhempi Räty nouti hänet muutamia tunteja ennen finaalia kahdenkeskiselle kahvituokiolle laatimaan "sotasuunnitelman". Hallitseva maailmanmestari Räty johti puhetta. Finaali oli suomalaisille pedattu, kun kovista nimistä Jan Zelezny ja Steve Backley olivat jämähtäneet karsintaan.
– Joimme kahvit ja söimme pienet palat täytekakkua. Minua jännitti enemmän, mutta hän oli suunnitellut ja laskelmoinut kisan kulun. Hänen suunnitelmissaan minun piti vain olla toinen, Kinnunen kertasi.
– Sen jälkeen ei hirveästi keskusteltu enää (ennen kilpailua). Seppo opetti siihen, että muuten ollaan finaalipäivänä turpa kiinni.
Kinnunen muistelee Suomen MM-joukkueen yhteishenkeä erityisellä lämmöllä.
– Meillä keihäänheittäjillä oli läpänheittäjien maine, mutta koko joukkueella oli myös sietokykyä läpänheittoon. Siellä oli huipputyyppejä. Olimme tuttuja toisillemme ja tiesimme, mitä olimme MM-kisoissa tekemässä.
Isän ja managerin episodi
Kinnusen viimeisten viikkojen valmistautuminen MM-kilpailuihin meni taustajoukkojen avustuksella nappiin, mutta vielä kolmisen viikkoa ennen finaalia tilanne oli totinen. Edellisenä vuonna tullut lähentäjävamma piinasi Kinnusta elokuun alussa, ja suomalainen heitti Zürichissä 7. elokuuta vaivaiset 76,10 metriä.
– Sitä seurasi legendaarinen Jukka Härkösen ja isän episodi, kun minun piti heittää jo seuraavana päivänä Lahdessa eliittikisoissa, Kinnunen viittasi managerinsa ja valmentajaisänsä Jorma Kinnusen sanalliseen yhteenottoon.
Härkönen ei halunnut Kinnusen heittävän Lahdessa.
– Muistan kun isä huusi Jukalle, että täällä ei yksi perkeleen manageri määrää, missä Kinnuset heittävät. Mutta kun kisojen lääkäri tuli vielä käymään, isä rauhoittui ja hyväksyi tilanteen.
Viimeistelyleirillä Kawasakissa Kinnusen kunto ja vire asettuivat uomiinsa, eikä herpaantumisia tullut. Maailmanmestaruutensa keskisuomalainen kiteyttää lyhyeen virkkeeseen.
– Se oli pikkupojan iso unelma, olla joskus maailman paras keihäänheittäjä.
Tokio isännöi tänä syksynä toista kertaa yleisurheilun MM-kisoja. Kinnunen aikoo seurata lauantaina alkavia kilpailuja tiiviisti.
– Vaikka tässä kuinka yrittää vieroittaa itseään ulos urheilusta, niin joka päivä sitä tulee mietittyä ja pohdittua. Ja tietysti pohdittua suomalaisen keihäänheiton jatkumoa ja kohtaloa.