Seiväshyppääjä Wilma Murrosta laaditussa tuoreessa Yli kaiken -uutuuskirjassa valotetaan loukkaantumista, joka murskasi yleisurheilijan vuosikausien tärkeimmän unelman, Pariisin olympialaisissa mitalista taistelemisen.
Murron tiimin jäsen, urheilupsykologi ja psykoterapeutti Hannaleena Ronkainen Jyväskylästä oli ensimmäisten joukossa, joka sai kuulla Murron uran siihen asti kenties valtavimmasta takaiskusta. Murron ortopedi oli soittanut urheilijalle tämän vielä ollessa parkkihallissa, että takareidestä oli löytynyt repeämä, jonka myötä Pariisin kisoihin selviytyminen olisi siinä ja tässä.
– Kun vapauduin edellisestä tapaamisesta, Wilmalta oli tullut monta puhelua. Osasin aistia siinä kohdassa, että nyt on tapahtunut jotain käänteentekevää, Ronkainen muistelee Hippo Taatilan kirjoittamassa kirjassa.
Kun kaksikko sai etäyhteyden auki, Murron "puhetulvasta" ei ollut tulla loppua. Ronkainen muistuttaa, että shokkitilaan kuuluu epätodellisuuden tuntu.
– Wilmalle Pariisin olympialaiset oli merkitty kalenteriin isoin kirjaimin jo vuosien ajan, ja hänen oli päästävä sinuiksi menetyksen tunteen kanssa. Tiesin, että Wilmalla on paljon turvallisia ihmisiä ympärillä, ja yhtä lailla tiesin, että tiedossa on monenlaisia tunteita ärtymyksestä suruun ja turhautumiseen, Ronkainen sanoo.
– Ensimmäisinä viikkoina Wilmalla oli selkeitä masennusoireita. Minun näkökulmastani ne olivat ihan normaaleja reaktioita tuollaiseen tilanteeseen: mielialan laskua, alakuloa, surullisuutta, voimattomuutta, kiinnostumattomuutta.
Alkuun videopuheluissa Ronkaista odotti "kalpea, epäuskoinen ja eksyneen oloinen nuori nainen."
Kirjassa kerrotaan Murron laahustaneen kesällä Turun Vasaramäen ja Kupittaan välillä, mutta enää lautasella ei ollut ennätyshyppy-yrityksiä vaan paluu perusteisiin. Murto ei olisi oikein jaksanut herätä, ruoka ei maistunut, yhteydenpito kavereihin oli jäädä. Treenien jälkeen Murto tuli kotiin, kiskoi peiton korville ja selasi somea unen tuloon asti.
Juhannuksen jälkeen Ronkainen päätti laittaa tosiasiat Murron eteen.
– Kun kaksi viikkoa oli kulunut, sanoin Wilmalle, että hänen psykologinaan minun on pakko kysyä, haluaako hän oikeasti sinne Pariisiin.
Murron ilme valpastui. Pariisin olympialaisten seiväskarsintaan oli tässä vaiheessa aikaa kuusi viikkoa.
– Kerroin, että hänellä on myös vaihtoehto laittaa pillit pussiin tältä kesältä, jos ei oikeasti jaksa eikä kiinnosta eikä vointi salli sitä. Niiden loukkaantumisten jälkeen kukaan ei syyttäisi Wilmaa siitä, jos hän jättäisi leikin kesken.
– En todellakaan laita pillejä pussiin, kuului Murron vastaus, jonka myötä kaksikko alkoi laatia toimintasuunnitelmaa.
Murto lukittautui seuraaviksi viikoiksi vain toipumaan ja harjoittelemaan, jotta Pariisista olisi otettavissa vallitsevissa oloissa paras mahdollinen tulos.
Murto ja joukko muita suomalaisurheilijoita saivat heinäkuun lopussa ennen kisoja tukea valtiovallalta asti, kun tasavallan presidentti Alexander Stubb kutsui Murron ja kumppanit vieraakseen Munkkiniemeen.
Taustalla oli pidempikin historia. Stubb oli voittanut vuonna 2022 triathlonin Euroopan mestaruuden 50–54-vuotiaiden miesten sarjassa ja perusti tämän jälkeen WhatsApp-ryhmän "Euroopan mestarit", johon kuului Murron lisäksi myös Topi Raitanen ja myöhemmin lisätty nuorten Euroopan mestari Silja Kosonen.
– Alex kyllä aina muistuttaa, että hänen kilpailussaan oli vain neljä osanottajaa, Murto nauraa.
Lainaukset ovat perjantaina ilmestyvästä kirjasta Yli kaiken – Wilma Murto (Tammi).