Seiväshyppytähti Wilma Murron elämästä ja urasta kertova Yli kaiken -uutuuskirja avaa myös arvokisamitalistin ja kahteen otteeseen häntä valmentaneen Jarno Koivusen yhteistyötä sekä välirikkoja.
Kaksikon ensikohtaaminen tapahtui Murron ollessa vajaa kymmenvuotias. Tuolloin valmentajauransa alussa ollut Koivunen huomasi ikäisekseen "mahdottoman pitkän" ja "luontaista voimaa ja räjähtävyyttä" omanneen Murron vetämässään seiväshyppykoulussa.
Useita lajin suomalaishuippuja, muun muassa Minna Nikkasta, urallaan luotsannut Koivunen ja Murto tekivät kahdenkeskisen sopimuksen hyppääjän saavutettua SM-hopeaa ja neljän metrin rajan kesällä 2014. Murto oli tuolloin 16-vuotias.
– Sopimuksen sanamuotoon kuului, että urheilijan panos vastaa valmentajan panosta. Eli jos urheilija ottaa työnsä tosissaan, hän saa valmentajan täyden sitoutumisen. Ja jos urheilija perseilee, ei valmentajankaan täydy tehdä työtään jämptisti, Koivunen muistelee Hippo Taatilan kirjoittamassa teoksessa.
Wilma Murron ja Jarno Koivusen yhteistyön huippuvuodet olivat 2022-2023.Marko Tuominiemi / All Over Press
Keväällä 2018 Murto ilmoitti managerilleen Tero Heiskalle, että valmennusyhteistyö on käynyt raskaaksi.
– Wilma sanoi, että mitta on täynnä, hän ei jaksa eikä pysty enää eikä tule kuulluksi.
Murto kertoo kirjassa kesästään 2018, jolloin hän otti siviilielämästään enemmän irti. "Irtiottoon" kuului muun muassa juhlimista festivaaleilla.
– Valmentajana ajattelin lähinnä, että olisi kiva tietää etukäteen hänen viikonloppusuunnitelmistaan, että osaisin suunnitella treenin sen mukaan. Ehkä tuo oli vain yksi osoitus yhteistyön edellytysten vähenemisestä, Koivunen toteaa ja tunnustaa, ettei hänellä ollut tuossa vaiheessa "työkaluja käsitellä Murtoa".
Syksyllä 2018 tiedotettiin Murron ja Koivusen yhteistyön päättymisestä, vaikka tuolloin 20-vuotias Murto tiedosti Koivusella olleen merkittävä rooli kehityksessään. Tämän jälkeen Murto teki kaksi valmennuksellista irtiottoa.
Ensin pestin otti erittäin meritoitunut australialainen Steve Rippon. Murto muutti Lahteen ja harjoitteli Pajulahden liikuntakeskuksessa. Murto koki kuitenkin Ripponin tyylin etäiseksi, minkä lisäksi kuvaan astuivat muun muassa uniongelmat, ja yhteistyö päättyi jo seuraavana keväänä Ripponin aloitteesta.
Seuraavaksi Murto siirtyi Kuortaneelle Mikko Latvalan oppiin. Tuntitöitä Kuortaneen urheiluopistolla tehnyt ja lapsiperhearjen kanssa tasapainoillut Latvala tunnusti tosiasiat nopeasti.
– Taisin sanoa jo Wilman tokana päivänä täällä Kuortaneella, että Jarno on sulle oikea valmentaja, Latvala muistaa.
Murto palasikin Koivusen oppiin noin vuoden kestäneen eron jälkeen.
– Tästä puhelusta olen edelleen kauhean ylpeä. Pystyn hyvin kuvittelemaan, että ylpeys ja kapinahenki eivät olisi antaneet periksi. En kuitenkaan kokenut lähteväni maitojunalla kotiin, vaan puhtaalta pöydältä tekemään asioita toisin, Murto kertaa kirjassa.
Soitto Pitkämäelle
Tero Pitkämäki on valmentanut aiemmin keihäänheittäjä Oliver Helanderia.Vesa Pöppönen / AOP
Tulevina vuosina Murto saavutti Koivusen alaisuudessa uransa tähänastiset kohokohdat: Euroopan mestaruuden 2022 ja MM-pronssin 2023. Valtavat ennakko-odotukset sisältänyt arvokisavuosi 2024 oli kuitenkin pettymys. Loukkaantumiset vesittivät tuloskuntoa.
Murto kertoo kirjassa, että keväällä 2025 hänen tuntemuksensa yhteistyöstä Koivusen kanssa olivat hyvin samankaltaiset kuin seitsemän vuotta aiemmin.
– Että mä en tule kuulluksi, eikä mulla ole keinoja avata sitä lukkoa.
Hän kertoo myös puhelustaan esikuvansa, keihäänheiton seitsenkertaisen arvokisamitalistin Tero Pitkämäen kanssa. Kaksikkoa yhdistää sama manageri, Heiska.
Wilma myönsi puhelussaan, että koki törmänneensä seinään.
Wilma puhui, Tero kuunteli. Moneen otteeseen Teron teki mieli keskeyttää vain todetakseen, että hän on käynyt läpi kaiken sen, mistä Wilma hänelle uskoutuu.
Kaksikko puhui paljon harjoittelusta, jota Pitkämäki kevensi uransa loppupuolella.
– Wilma avasi mulle omaa harjoitteluaan, ja mä sanoin sille, että vaikken sun lajissasi paras asiantuntija olekaan, tossa on kyllä liikaa. Se, mikä menee 20-vuotiaalle, ei enää mene 26-vuotiaalle, vaikka kuinka purisi hammasta, Pitkämäki kommentoi kirjassa.
Vaikka sekä Murto että Pitkämäki toteaa, ettei seivästähdelle ole Suomessa ketään muuta valmentajavaihtoehtoa kuin Koivunen, Murto päätti yhteistyön pääsiäisen tienoilla – omien sanojensa mukaan kuukausien pohdinnan jälkeen.
– Jarnolla on tosi selkeä näkemys siitä, miten mun pitäisi treenata, jotta mä otan sen viimeisen askeleen mun uralla. Samaan aikaan mulla on ihan yhtä selkeä intuitio siitä, että jos mä treenaan tuolla lailla, mä menen rikki niin kuin olin viime vuonna, Murto perustelee.
– Me pidettiin Jarnon kanssa tänään päätöspalaveri ihan hyvässä hengessä. Silti mulle jäi sellainen olo, että Jarno ei tavoita, ettei kyse ole motivaatio-ongelmasta. Mä oon tosi motivoitunut tulemaan paremmaksi seiväshypyssä, mutta uskomukseni on, että Jarnon valmennukseen jääminen olisi paikalleen jäämistä.
Viime toukokuussa Helsinkiin muuttanut Murto ja Pitkämäki kertoivat keväällä alkaneesta yhteistyöstään julkisesti kesäkuussa. Pitkämäki on laatinut Murrolle päivittäisharjoittelun perusrungon. Lisäksi Matti Vestman on fysiikkavalmennuksen tukena.
Lainaukset ovat perjantaina ilmestyvästä kirjasta Yli kaiken – Wilma Murto (Tammi).
Ossi Karvonen työskentelee MTV Uutisissa urheilutoimittajana. Karvoseen voit olla yhteydessä esimerkiksi juttuvinkkeihin liittyen. Sähköposti: ossi.karvonen@mtv.fi.
