Matkustuskaipuun syistä yksi löytyy ihmisen perimästä: dopamiinireseptoreihin vaikuttava geeni DRD4. Geeni on yleinen väestöissä, joiden esivanhemmat vaelsivat pitkien matkojen päähän lähdettyään Afrikasta kymmeniätuhansia vuosia sitten.
Tällaiseen ryhmään kuuluvat myös suomalaiset. Tjäreborg selvitti niin kutsutun matkageenin (englanniksi wanderlust gene) vaikutuksia tutkija ja käyttäytymistieteilijä Markus Jokelalta Helsingin yliopistosta.
– DRD4-geeni on yhdistetty uutuuden etsintään, vahvistaa Jokela.
Kaikki tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että mikään yksittäinen geeni ei määrää millainen ihmisestä tulee tai miten hän tulee käyttäytymään. Aiemman Helsingin yliopiston ja Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan DRD4-geenin tuoma elämyshakuisuus on ihmisellä perinnöllistä, mutta kotiolot ja kasvatus ratkaisevat, tuleeko tästä luonteenpiirteestä hallitseva.
– Olemme tehneet muuttoliikkeeseen liittyvää tutkimusta, jossa vastaavasti nousee esiin ihmisten avoimuus uusille kokemuksille, vaihtelunhalu ja taipumus kiinnostua tuntemattomista asioista. Nämä piirteet ovat yhteydessä uutuuden etsintään ja ennustavat todennäköisyyttä, että ihmiset muuttavat maan sisäisesti tai maasta toiseen, toteaa Jokela.
Esimerkiksi alkuperäisväestöjä koskevissa aineistoissa näkyy geenin yleisyys ja väestöryhmän etäisyys ihmisen alkukodista Afrikassa.
– Syitä tähän voi olla kaksi: joko geeni on antanut sitä kantavalle väelle pienen sysäyksen lähteä vähän pidemmälle ja ottamaan enemmän riskejä uusien elinympäristöjen etsimisessä tai sitten tämän geenin kantajat ovat jääneet uusissa oloissa paremmin henkiin, tutkija Jokela pohtii.
Lähde: Tjäreborg