Joona Laukkanen
joona.laukkanen@mtv.fi
Joskus televisiosarjoja osaa arvostaa paremmin toisella katselukerralla, löytäessään ohi menneitä vihjeitä ja saadessaan paremman kuvan hahmoista. Joskus sarjat vain ovat niin hyviä, että niitä voi katsoa uudelleen ja uudelleen.
Game of Thrones tarjoaa ensimmäisellä kerralla valtavan määrän yllätyksellisyyttä ja jännitystä, mutta toinen katselukerta tuo erilaisen arvostuksen sarjaa kohtaan.
Ensimmäisillä kausilla uusia hahmoja ja sukuja esitellään tiuhaa tahtia, eikä ole helppo olla koko ajan perillä siitä, missä mennään. Toisella katselukerralla huomaa, kuinka hyvin ensimmäiset kaudet rakentavatkaan sarjan fantasiamaailmaa katsojalle.
True Detectiven ensimmäinen kausi keräsi valtavasti kehuja, kun se ilmestyi vuonna 2014. Matthew McConaugheyn ja Woody Harrelsonin tähdittämä ensimmäinen kausi on synkkä ja mysteerien värittämä. Ensimmäistä kautta kalpaa kelailla uudelleen ja uudelleen, täysin uudet hahmot sisältävän toisen kauden tuotettua faneissa laajalti pettymyksen.
60-luvun mainosbisneksestä kertova Mad Men on kiehtova draama, joka vanhenee kuin hyvä viini uusilla katselukerroilla. Jon Hammin ja Elisabeth Mossin kaltaiset laatunimet saavat katsojan arvostamaan toisella katselulla yhä enemmän.
Tom Hanksin ja Steven Spielbergin tuottama kymmenenosainen minisarja kertoo Yhdysvaltalaisen laskuvarjorykmentin matkasta Normandian maihinnoususta Berliinin valloitukseen. Draaman ja toiminnan täytteinen kuvaus sodankäynnistä viihdyttää useillakin katselukerroilla. Sarjassa nähdään tähdiksi nousseita näyttelijöitä, kuten James McAvoy, Michael Fassbender, Simon Pegg ja Tom Hardy.
Mysteerintäytteinen Westworld avautuu toisella katselukerralla mitä parhaiten. Varsinkin sarjan ensimmäinen kausi on täynnä vihjeitä ja pieniä yksityiskohtia faneille löydettäväksi. Toisella kaudella tapahtuu niin paljon, että uudestaan tarkasteltuna kaikki käy paremmin järkeen.
BBC:llä 2000-luvun alussa nähty brittiläinen The Office on vain parin kauden pituinen huumorifestivaali, jonka viiltävä huumori uppoaa aina. Jenkkiversio sen sijaan on samaistuttavien hahmojen kanssa läpikäytävä pitkä matka, jossa pääsee seuraamaan hahmojen kehitystä yhdeksän kauden verran. Matka on läpikäymisen arvoinen niin ensimmäisellä, toisella, kuin kolmannellakin kerralla.
Ensimmäisellä katselukerralla Uusi Sherlock kietoo mukaansa mitä mielenkiintoisimmilla mysteereillä. Toisella katselukerralla on hauska poimia jaksojen läpi ripoteltuja vihjeitä oikeasta syyllisestä. Lisäksi Benedict Cumberbatchin ja Martin Freemanin roolisuoritukset ovat niin laadukkaita, että sarjaa katsoo mielellään uudelleen jo niidenkin takia.
Frendit on maratoonikatselun esi-isiä. Suosikkisarja lie yksi useimmiten uudelleen läpikolutuista televisiosarjoista. Kevyt huumori ja hitaasti edistyvä juoni mahdollistavat sen, että omia lempijaksojaan voi myös katsella sieltä täältä uudelleen.