Huijatuksi tuleminen kolahtaa eniten itsetuntoon. Olinpas tyhmä, Tarja on manannut monet kerrat jälkeenpäin. Hyväuskoinen nainen sai kokea, mitä tapahtuu, kun suullisesti tehty sopimus ei pidäkään.
Tarja osti vuonna 2005 vanhan, vuonna 1923 rakennetun ja myöhemmin useasti peruskorjatun puutalon Keski-Suomesta. Kaksikerroksinen rakennus oli kriittisiltä kohdin moitteeton, mutta kaipasi silti mittavaa remonttia.
Täystyöllistetty omaishoitaja palkkasi remonttia varten työmiehet uudesta kotikylästään.
− He olivat vieraita ihmisiä, mutta kaikki vaikutti hyvältä. Toisen laitoin vähän niin kuin pomomieheksi. Hänen piti valvoa, että kaikki sujuu, Tarja kertoo.
Tarja sopi kaikki työhön liittyvät yksityiskohdat etukäteen miesten kanssa: muun muassa tietyn tuntipalkan, ei vuosilomakorvauksia sekä vanhastaan tottuneena sen, että omia työkaluja käyttävät työmiehet eivät saisi tältä osin erillistä korvausta. Työmiehet eivät oikaisseet Tarjan käsitystä sopimuksesta.
− En ole katsonut tarvitsevani kirjallisia sopimuksia. Mielestäni suullistenkin on oltava pitäviä. Aikani oli kortilla, ja niin tulin luottaneeksi ihmisiin, joihin ei olisi pitänyt luottaa, Tarja huokaa.
