Haluaisitko viettää enemmän aikaa aikuisten lastesi kanssa, mutta heille ei koskaan tunnu sopivan? Mistä voi olla kyse – entä voisiko tilannetta yrittää muuttaa?
Aikuisten lasten vanhemmat harmittelevat usein yhteisen ajan ja säännöllisen yhteydenpidon puutetta. Vanhemmasta voi tuntua, että on lapsensa elämässä tarpeeton ja ei-haluttu – paitsi silloin, kun lapset tarvitsevat jotain. Lapset voivat tuntua etäisiltä. Mielenterveysongelmainen tai päihteitä väärinkäyttävä lapsi voi olla vielä vieraampi.
Grandparents-sivuston haastatteleman psykologi Joshua Colemanin mukaan ilmiö on yleinen ja viimeisen 50 vuoden aikana tapahtuneiden, useiden yhteiskunnallisten muutosten tulosta. Yksi perustavaa laatua oleva muutos tapahtui 1960-luvulla, kun lapsista tuli asia, jonka ympärille perheet rakentuivat. Lapsista kasvatettiin yksilöitä, jotka kyseenalaistivat auktoriteetin.
Toinen iso muutos oli avioerojen yleistyminen. Colemanin mukaan vanhempien ero varhaislapsuudessa tai myöhemminkin voi olla äärimmäisen vahingollista lapsen ja toisen vanhemman suhteelle. Toinen vanhempi voi kääntää jopa aikuiset lapset toista vastaan.
Onko väleissänne särö?
Yhteiskunnallisista muutoksista huolimatta isät ja äidit voivat myös itse toiminnallaan työntää lapsia kauemmas, eivätkä tietenkään aina tarkoituksella. Jos huomaat aikuisen lapsesi käyttäytyvän seuraavasti, kannattaa myös oma käytös tarkistaa:
- Hän soittaa sinulle harvoin – ja jos soitat hänelle, voi häneltä viedä päiviä vastata.
- Yhteisten suunnitelmien teko lapsesi kanssa on hankalaa. Ystäville hänellä toisaalta näyttää olevan aikaa.
- Lapsesi ei kerro sinulle juurikaan elämästään. Yleisin vastaus minkä saat, on: ”kaikki ok.”
- Jos annat rakentavia kommentteja, yleensä kuulet vain puuskahduksia – vaikka antamasi palaute olisi vain lapsesi parhaaksi.
