Jääkiekkoilija Jere Karalahti tekee tänään julkaistavassa elämäkertateoksessa paljastuksia huumeiden ja alkoholintäyteisestä urastaan. WSOY:n kustantaman kirjan on kirjoittanut Aki Linnanahde.
Karalahti kertaa kirjassaan avoimesti sitä, mitä kaikkea päihdyttäviä aineita hän on kulloinkin käyttänyt. Teoksessa selviää, että häntä on etsitty useaan otteeseen jo nuorena HIFK:n harjoituksiin ja tapahtumiin, kun juhliminen on karannut käsistä. Lukuisia kertoja hän on joutunut pyytämään anteeksi joukkueelta ja luvannut ryhdistäytyä, mutta sama ralli on jatkunut aina jossain vaiheessa.
Lokakuussa 2006 vauhtia oli tavallistakin enemmän. Hän juhli helsinkiläisessä hotellissa koko viikonlopun, melskeessä muun muassa ammutaan televisio pimeäksi aseella.
Karalahden pää oli koko viikonlopun ajan amfetamiinista ja kokaiinista turtunut, ja maanantaina koitti arki ja joukkueen harjoitukset. Hän soitti Lennart Petrelliä hakemaan hänet hotellilta.
– Vedän lasipöydältä vielä viimeiset viivat, ennen kuin hyppään Lennun kyytiin. Ajaessamme kohti Nordenskiöldinkadun hallia suuni käy taukoamatta. Pupillit ovat lautasen kokoiset ja silmäpussit roikkuvat melkein leuassa. Lennu koettaa pysyä perässä, kun selitän hyvällä fiiliksellä niitä näitä. Tilaan hallin kahviosta kylmän vichyn ja astelen hyvin erikoisissa tunnelmissa koppiin. Jätkät ovat tottuneet näkemään minut maanantain treeneissä krapulassa tai pienessä laskuhumalassa, mutta nyt ollaan jo ihan uusissa sfääreissä. Luistimen nauhoja kiristäessäni yritän jotenkin latautua tulevaan harjoitukseen. Ajattelen, että jos näistä treeneistä jotenkin selviän, niin tämä ralli saa luvan loppua. Ei tässä touhussa ole enää mitään järkeä. En oikeasti jaksa enää tätä paskaa, Karalahti muistelee kirjassa.