Suomenlahdelta nostettujen kampelasaaliiden koko romahti kriittisesti kolmisenkymmentä vuotta sitten. Tuolloin kampelan katoaminen vesiltämme jäi mysteeriksi, mutta nyt uusi tutkimus on tuonut selvyyttä katoamisen syihin.
Kampelasaaliit romahtivat 1980-luvulla 90 prosenttia. Tuore tutkimus paljastaa, että romahdus johtui kahdesta kampelalajista toisen, tavallisen kampelan, lähes täydellisestä häviämisestä.
Kahta lajia luultiin pitkään yhdeksi
Se, että Itämeressä elääkin yhden kampelalajin sijaan kaksi ulkomuodoltaan hyvin samanlaista kampelalajia, paljastui vasta aivan hiljattain.
Tavallinen kampela, Platichthys flesus, laskee välivedessä leijuvat mätimunansa suolapitoisiin syvänteisiin.
Vastikään tunnistettu, itämerenkampelana tunnettu Platichthys solemdali on puolestaan Itämeren ainoa kotoperäinen kampelalaji. Se laskee merenpohjalla kehittyvät mätimunansa tavallista kampelaa matalammalle, ja se on sopeutunut hyvin Suomenlahden ja Itämeren pohjoisosien rantavesien pienempään suolapitoisuuteen.
Pitkään luultiin, että Suomenlahdessa esiintyy ainoastaan itämerenkampelaa, sillä alueen suolapitoisuus ei riitä tavallisen kampelan lisääntymiseen.
Tutkimalla neljän viime vuosikymmenen aikana kampeloilta kerättyjen kuuloluiden DNA:ta Helsingin yliopiston tutkijat havaitsivat kuitenkin, että aikoinaan Suomenlahdella eli eniten juuri tavallisia kampeloita. Ne ovat kuitenkin sittemmin lähes tyystin kadonneet.