Kampeloiden katoaminen Suomenlahdelta ihmetytti 1980-luvulla – uusi tutkimus valaisee kalamysteerin syitä

Kampelasaaliit romahtivat 1980-luvulla 90 prosenttia. Tuore tutkimus paljastaa, että romahdus johtui kahdesta kampelalajista toisen, tavallisen kampelan, lähes täydellisestä häviämisestä.

Kahta lajia luultiin pitkään yhdeksi

Se, että Itämeressä elääkin yhden kampelalajin sijaan kaksi ulkomuodoltaan hyvin samanlaista kampelalajia, paljastui vasta aivan hiljattain.

Tavallinen kampela, Platichthys flesus, laskee välivedessä leijuvat mätimunansa suolapitoisiin syvänteisiin.

Vastikään tunnistettu, itämerenkampelana tunnettu Platichthys solemdali on puolestaan Itämeren ainoa kotoperäinen kampelalaji. Se laskee merenpohjalla kehittyvät mätimunansa tavallista kampelaa matalammalle, ja se on sopeutunut hyvin Suomenlahden ja Itämeren pohjoisosien rantavesien pienempään suolapitoisuuteen.

Pitkään luultiin, että Suomenlahdessa esiintyy ainoastaan itämerenkampelaa, sillä alueen suolapitoisuus ei riitä tavallisen kampelan lisääntymiseen.

Tutkimalla neljän viime vuosikymmenen aikana kampeloilta kerättyjen kuuloluiden DNA:ta Helsingin yliopiston tutkijat havaitsivat kuitenkin, että aikoinaan Suomenlahdella eli eniten juuri tavallisia kampeloita. Ne ovat kuitenkin sittemmin lähes tyystin kadonneet.

– Havaitsimme, että kampelasaaliiden romahdus 1980-luvulla ja tavallisen kampelan lähes täydellinen katoaminen liittyvät läheisesti toisiinsa. Syvänteissä kutevan tavallisen kampelan ei alkujaan uskottu lainkaan esiintyvän Suomenlahdella. Tulosten perusteella kuitenkin juuri tämä laji oli paikallisten kampelapopulaatioiden hallitseva laji vielä 30 vuotta sitten, kertoo Helsingin yliopiston tutkija Paolo Momigliano tiedotteessa.

Elinolot huonontuneet, syynä rehevöityminen ja ilmastonmuutos

Tavalliset kampelat eivät kykene lisääntymään Suomenlahden vähäsuolaisessa vedessä. Niiden pohjoisimmat kutuseudut ovatkin Gotlannin itäpuolella itäisessä Gotlannin altaassa. Tavallisen kampelan poikasia saattaa silti kulkeutua syvänmeren virtauksien mukana Suomenlahteen.

Rehevöitymisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttama elinolosuhteiden huononeminen tavallisen kampelan lisääntymisalueilla on todennäköisesti pienentänyt poikasten kulkeutumista Suomenlahteen. Tämä selittää tavallisten kampeloiden lähes täydellisen katoamisen Suomen rannikolta.

Tutkitut DNA-näytteet ovat peräisin 480:sta kampelan otoliitistä eli kuuloluusta, jotka valittiin yli 29 000 näytteen joukosta. Näytteet keräsi Suomen luonnonvarakeskus ja sen edeltäjä, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, vuosina 1975–2011.