Vanhustenhuollon tulevaisuuteen perehtynyt kansanedustaja Raija Vahasalo on tutustunut Tanskan vastaavaan tilanteeseen. Hänen mielestään ensisijainen ongelma Suomessa ei ole raha vaan yleinen asenne.
Raija Vahasalo vieraili muutama vuosi sitten Tanskassa tutustumassa sikäläiseen vanhustenhuoltoon ja hämmästyi. Maassa kukin vanhus hoidetaan yksilöllisesti.
− Vanhin kohtaamani kuntoutettava oli 104-vuotias, Vahasalo ällistelee.
Tanska ehti painiskella muiden teollisuusmaiden tavoin vanhustenhuollon rahavaikeuksien kanssa. 1980-luvulla rahat loppuivat. Ilmassa oli runsaasti tyytymättömyyttä, ja päättäjät tarttuivat toimeen.
Sen seurauksena Tanskassa ei enää tunneta vanhusten pitkäaikaislaitoshuoltoa. Valtaosa ikäihmisistä asuu joko kotonaan tai palveluasunnoissa.
− Tanskassa satsataan erityisesti vanhusten toimintakyvyn ylläpitämiseen. Kun ikäihmisten toimintakyky säilyy aktiivisena, he sairastelevat vähemmän ja pärjäävät kauemmin kotona, Vahasalo kertoo positiivisesta ketjureaktiosta.
Yksilö unohtuu
Tanskassa vanhukset voivat luottaa siihen, että yhteiskunta pitää heistä huolen. Säännöllisesti tapahtuva kotiapu on ilmaista. Turvallisuudentunne syntyy ennen kaikkea siitä, ettei ihmistä jätetä yksin selvittämään asioitaan.
− Viranomaistahot ottavat oma-aloitteisesti ikäihmisiin yhteyttä ja tekevät kartoituksia palvelutarpeesta. Suomessa asenne on toinen. Oikeuksiaan täytyy penätä itse.
Vahasalo kritisoi erityisesti suomalaista ajattelumallia, jossa vanhustenhoitoa lähestytään yhä laitosmallin kautta. Vanhukset muodostavat kasvottoman ryhmän, joka syö, nukkuu ja peseytyy samaan aikaan.
− Missä on yksilö? Ihmiselämää täytyy kunnioittaa, Vahasalo perää.
Kansanedustaja kertoo surullisen esimerkin vanhuksesta, joka otti häneen yhteyttä.
− Ohraryynipussi oli tippunut lattialle. Hoitaja ei ollut halukas auttamaan sotkun siivoamisessa, vaan tokaisi, että siivooja tulee muutaman päivän kuluttua. Jos tämä on vallitseva asenne, meillä on ongelma!
Muutos on mahdollinen
Kun kyse on julkisten palveluiden lisäämisestä, mukaan keskusteluun tulee vääjäämättä raha. Vahasalon mukaan ajattelumalli ei saisi kaatua siihen.
− Tanskassahan rahat loppuivat yhtä lailla, ja silti he kykenivät muutokseen. Laitoshuolto on todella kallista. Säästöä tulee jo siinä, että vanhukset voivat asua kotona ja heitä tuetaan siinä erilaisten palveluiden avulla.
Tanskassa kiinnitetään peruspalveluiden ohella huomiota henkiseen puoleen. Vanhuksille on tarjolla muun muassa kerhotoimintaa. Ikäihmisiä ei toisaalta passata turhaan, jos siihen ei ole tarvetta.
− Hoitaja ei napita hoidettavansa paidannappeja, jos tämä pystyy siihen itsekin. Hidaskin osallistuminen arkiseen aherrukseen on ikäihmisen kannalta tärkeää. Muutos lähtee pienistä asioista, Vahasalo painottaa.
Virkeä ja hyvinvoiva vanhus on vastavuoroisesti myös hoitajan ilo. Hoitajapula helpottaa, kun työ on mielekästä.
− Olen sanonut ystävilleni, että jos Suomen vanhustenhuollon tilanne on nykyisellään kun täytän 75 vuotta, muutan Tanskaan asumaan.
Studio55/Jenni Kokkonen