Kansainvälinen adoptio maksaa tuhansia euroja ja kestää vuosia. Adoptoida voi vähintään 25-vuotias.
Kansainvälinen adoptio on kasvattanut suosiotaan jatkuvasti. Vuonna 2008 Suomeen adoptoitiin 195 ulkomailla syntynyttä lasta. Jonossa on tuhansia hakijoita. Vuosien jonotus on hakijalle piinallinen, mutta byrokratialla pyritään varmistamaan se tärkein: Lapsen paras.
Helmi selvitti kansainvälisen adoption perusasiat.
Mitä on adoptio?
Adoptio on oikeudellinen toimenpide, jolla adoptiovanhemman ja adoptoitavan välille muodostetaan perhesuhde.
Adoptio on lastensuojelutoimintaa, jota säätelevät Suomen ja lapsen syntymämaan lainsäädännöt, YK:n lasten oikeuksien sopimus sekä Haagin sopimus. Kansainvälinen adoptio tulee kyseeseen vasta, kun lasta ja tämän perhettä on yritetty auttaa kaikilla muilla keinoin kotimaassa.
Kuka voi adoptoida?
Suomen lainsäädännön mukaan adoptoida voivat vähintään 25-vuotiaat avioparit ja yksityishenkilöt. Avoliitossa olevat eivät siten voi hakea adoptiota yhdessä. Samaa sukupuolta olevien laillistettu parisuhde ei sekään riitä adoptioperusteeksi.
Lain vähimmäisvaatimusten lisäksi sekä adoptioluvan myöntävällä adoptiolautakunnalla että kansainvälisillä toimijoilla on omat vaatimuksensa liittyen muun muassa hakijoiden ikään, terveydentilaan ja taloudelliseen tilanteeseen. Kiinan viranomaiset hyväksyvät esimerkiksi ainoastaan yli 30-vuotiaat pariskunnat, jotka ovat olleet avioliitossa vähintään kaksi vuotta. Hakijoilla tulee lisäksi olla vähintään 60 000 euroa omaisuutta, lukio- tai ammattitutkinto ja ennestään korkeintaan neljä lasta.
