Kansainvälisen adoption ABC

Kansainvälinen adoptio on kasvattanut suosiotaan jatkuvasti. Vuonna 2008 Suomeen adoptoitiin 195 ulkomailla syntynyttä lasta. Jonossa on tuhansia hakijoita. Vuosien jonotus on hakijalle piinallinen, mutta byrokratialla pyritään varmistamaan se tärkein: Lapsen paras.

Helmi selvitti kansainvälisen adoption perusasiat.

Mitä on adoptio?

Adoptio on oikeudellinen toimenpide, jolla adoptiovanhemman ja adoptoitavan välille muodostetaan perhesuhde.

Adoptio on lastensuojelutoimintaa, jota säätelevät Suomen ja lapsen syntymämaan lainsäädännöt, YK:n lasten oikeuksien sopimus sekä Haagin sopimus. Kansainvälinen adoptio tulee kyseeseen vasta, kun lasta ja tämän perhettä on yritetty auttaa kaikilla muilla keinoin kotimaassa.

Kuka voi adoptoida?

Suomen lainsäädännön mukaan adoptoida voivat vähintään 25-vuotiaat avioparit ja yksityishenkilöt. Avoliitossa olevat eivät siten voi hakea adoptiota yhdessä. Samaa sukupuolta olevien laillistettu parisuhde ei sekään riitä adoptioperusteeksi.

Lain vähimmäisvaatimusten lisäksi sekä adoptioluvan myöntävällä adoptiolautakunnalla että kansainvälisillä toimijoilla on omat vaatimuksensa liittyen muun muassa hakijoiden ikään, terveydentilaan ja taloudelliseen tilanteeseen. Kiinan viranomaiset hyväksyvät esimerkiksi ainoastaan yli 30-vuotiaat pariskunnat, jotka ovat olleet avioliitossa vähintään kaksi vuotta. Hakijoilla tulee lisäksi olla vähintään 60 000 euroa omaisuutta, lukio- tai ammattitutkinto ja ennestään korkeintaan neljä lasta.

Kuinka prosessi etenee?

Kansainvälisen adoption ensimmäinen askel on adoptioneuvonta, jota varten kannattaa ottaa yhteyttä oman kunnan sosiaalitoimistoon. Neuvonta on lakisääteistä ja käsittää useita tapaamisia. Sen aikana arvioidaan hakijoiden soveltuvuutta ulkomailta adoptoitavan lapsen vanhemmuuteen ja valmennetaan perhettä adoptioon.

Neuvonnan jälkeen adoptoivan tulee valita adoptiopalvelun tarjoaja, jonka kautta adoptiot on lain mukaan aina hoidettava. Palvelua tarjoaa kolme toimijaa. Pelastakaa Lapset Ry toimii Venäjällä, Kiinassa, ja Filippiineillä. Interpedia Ry toimii Kiinassa, Intiassa, Etelä-Afrikassa, Kolumbiassa ja Etiopiassa. Kolmas adoptioita hoitava taho on Helsingin kaupungin sosiaalilautakunta, jolla on toimintaa Kolumbiassa, Etelä-Afrikassa ja Virossa. Kaikki kolme toimivat lisäksi Thaimaassa.

Adoptiopalvelun avulla haetaan lupaa adoptioon. Luvan myöntää sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva Suomen kansainvälisten lapseksiottamisasioiden lautakunta. Päätös perustuu pitkälti neuvontaa antaneen sosiaalityöntekijän arvioon, ja on voimassa kaksi vuotta.

Kun adoptiolupa on saatu, toimitetaan adoptiohakemus valittuun maahan. Sitten alkaa odotus, jonka aikana moni osallistuu adoptiovalmennukseen tai tukiryhmiin.

Lopulta perhe saa tiedon lapsesta, jonka tuoreet vanhemmat yleensä hakevat itse uuteen kotiin. Lapsen saavuttua Suomeen adoptio jatkuu vielä lakisääteisellä seurannalla, jonka tarkoitus on tukea uusia adoptiovanhempia ja varmistaa adoption onnistuminen.

Kauanko kestää?

Adoptoivan odotusaika on pitkä. Prosessin aloittavan adoptioneuvonnan vähimmäiskesto on 6 kuukautta, mutta yleensä se vie yli vuoden. Lisäksi neuvontaan pääsyä joutuu usein jonottamaan suurimmilla paikkakunnilla jopa kuukausia.

Adoptioluvan saaminen kestää yleensä muutamia kuukausia, jonka jälkeen tietoa lapsesta joutuu odottamaan vuodesta kolmeen vuoteen adoptiomaasta riippuen. Yhteensä adoptioon kuluu yleensä 3−6 vuotta. Yksinhakijan odotus on jopa vuosia pidempi.

Paljonko maksaa?

Adoption hinta määräytyy tapauskohtaisesti, mutta yleensä se maksaa yhteensä noin 10 000 euroa. Maksu koostuu matka-, käännös- ja hallintokuluista sekä adoptiopalveluntarjoajan maksusta. Pelastakaa lapset esimerkiksi perii asiakkailtaan 2 600 euron palvelumaksun, jolla katetaan käännös-, laillistus-, lähetys-, matka- ja oleskelukuluja.

Adoptioon voi anoa tukea Kelalta. Tuki on kertaluontoinen ja veroton, ja se riippuu lapsen kotimaasta. Summa vaihtelee 1 900 ja 4 500 euron välillä.

Teksti: Sari Peltonen

Lähteet:
www.pelastakaalapset.fi
www.interpedia.fi
www.hel.fi