Asuntojen reaalihinnat nousivat Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n tekemän selvityksen mukaan 90-luvun jälkipuoliskolla nopeimmin Irlannissa ja Suomessa. Irlannissa asunnot kallistuivat vuodesta 1995 vuoteen 1999 reaalisesti peräti 76 prosenttia. Suomessa asuntojen reaalihinnat kohosivat 41 prosenttia.
Suomi ja Irlanti olivat vuosikymmenen lopulla nopeimmin kasvaneita EU-maita. Asuntojen ja liikekiinteistöjen hinnat nousivat molemmissa maissa kuitenkin selvästi kokonaistuotantoa nopeammin. Asuntojen hintoja enemmän vaihdelleet liikekiinteistöjen hinnat kohosivat teollisuusmaiden suurissa kaupungeissa vielä asuntojakin enemmän.
Omaisuusarvojen hinnat ovat BIS:n mukaan tärkeä tekijä suhdannekierrossa. Niiden jyrkät nousut ja laskut kärjistävät pankin neljännesvuosikatsauksen mukaan suhdannekiertoa. Noususuhdanteessa hinnat ruokkivat nousua. Laskusuhdanteessa taas hintojen lasku voimistaa talouden laskua.
Kansainvälisen järjestelypankin ekonomistien mukaan vahva talouskasvu on yksi selitys asuntojen ja liikekiinteistöjen kallistumiselle. Hintojen nousun taustalla on selvityksen mukaan myös hyvin voimakas yksityisten luottojen kasvu. Monissa maissa, joissa kiinteistömarkkinat eivät 1980-1990 lukujen vaihteessa tai sen jälkeen romahtaneet, reaalihinnat ovat selvityksen mukaan nousseet ennätyksellisen korkeiksi.
Saksassa asuntojen hinnat laskivat
Asunnot kallistuivat BIS:n mukaan viime vuosikymmenen lopulla tuntuvasti myös muissa Pohjoismaissa, Hollannissa ja Britanniassa. Tanskassa asuntojen reaalihinnat nousivat 31, Norjassa 29 ja Ruotsissa 27 prosenttia. Hollannissa asuntojen reaalihinnat kallistuivat 41 ja Britanniassa 26 prosenttia.
Saksassa, Sveitsissä, Italiassa ja Japanissa asuntojen reaalihinnat sen sijaan laskivat. Sveitsissä asuntojen reaalihinnat putosivat 13, Japanissa 12, Italiassa 9 ja Saksassa 8 prosenttia. Kanadassa asuntojen hinnat pysyivät reaalisesti lähes paikallaan, sillä hintojen lasku oli keskimäärin noin prosentti.